Anhur

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Anhur (kreikaksi Onuris tai Onouris, muita kirjoitusasuja An-Her, Anhuret, Han-Her, Inhert) oli muinaisen Egyptin mytologiassa alun perin ulkomainen sodan jumala. Anhuria pidettiin auringonjumala Ran sotaisan puolen ilmentymänä.[1] Häntä alettiin palvoa Egyptissä ensimmäisen kerran Abydoksen alueella, varsinkin Thiniksessä, Egyptin 11. dynastian aikaan. Myytit kertovat, että hän toi vaimonsa Menhitin, joka oli hänen naispuolinen vastakohtansa, Nubiasta. Anhurin nimi heijastaa tätä - vapaasti käännettynä se tarkoittaa: "Tuo takaisin kaukaisen".

Yksi Anhurin arvonimistä oli "Vihollisten teurastaja". Anhur kuvattiin parrakkaana miehenä, joka piti päällään kaapua ja nelisulkaista päähinettä, kädessään keihäs tai peitsi, joskus myös leijonapäinen jumala (voiman symboli).[1] Joissain kuvauksissa kaapu muistutti enemmänkin kilttiä.

Sodanjumalan aseman vuoksi Anhur oli muinaisen Egyptin armeijan suojelija ja tärkeitten soturien henkilöitymä. Hän oli hyvin arvostettu. Rooman valtakautena keisari Tiberius kuvattiin julkisissa tiloissa Anhurin nelisulkainen päähine päässään.

Myöhempinä aikoina Anhur rinnastettiin samaksi jumaluudeksi Shun kanssa, Anhur-Shuksi, lähinnä samankaltaisen nimen ja päähineen vuoksi.[1] Anhur oli jumalista suositumpi, ja käytännössä Shu sulautui Anhuriin, jääden taka-alalle.

Uudessa valtakunnassa Anhurin suosio kasvoi, ja häntä alettiin kutsua myös Pelastajaksi, sillä sen ajan ihmiset pitivät sotaa vapautensa ja voitokkuutensa lähteenä. Muuttuneen aseman takia Anhuria alettiin rinnastaa mahtavampaan Horukseen. Heitä alettiin kutsua Horus-Anhuriksi. Myöhemmin nubialaiset kushit nimesivät kyseisen jumaluuden Arensnuphis:eksi (myös Arsnuphis, Harensnuphis). Myöhemmin Osirista alettiin pitää Horuksen eräänä puolena, ja Isistä Arensnuphisen vaimona.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anthony S. Mercante: Who's Who in Egyptian Mythology. Toinen painos. Yhdysvallat: Metrobooks, 2002. ISBN 1-5866-3611-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mercante 2002, s.112