Ange-François Fariau de Saint-Ange
Ange-François Fariau de Saint-Ange (13. lokakuuta 1747 Blois – 8. joulukuuta 1810 Pariisi) oli ranskalainen runoilija, kääntäjä ja Ranskan akatemian jäsen.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ange-François Fariau de Saint-Ange syntyi Ranskan kuninkaan neuvonantajan perheeseen. Hän opiskeli aluksi jesuiittain koulussa Blois'ssa ja sittemmin Saint-Barben-collegessa Pariisissa. Hänet tunnettiin jo nuoruudessaan vahvana ajattelijana, mikä ei ollut lainkaan nuorukaisille tyypillistä. Hän oli Turgot'n suojatti ja sai yleisen tarkastajan viran, mutta hän menetti kuitenkin kaiken omaisuutensa Ranskan suuressa vallankumouksessa. Robespierren vallasta syöksemiseen jälkeen hän sai vaatimattoman sotilaiden vaatevaraston hoitajan viran, mutta pääsi sitten kaunokirjallisuuden opettajaksi ja myöhemmin kieliopin ja järkeilyn opettajaksi nykyisin Lycée Charlmagne -nimellä toimivaan kouluun.
Hänet valittiin Ranskan akatemian jäseneksi vuonna 1810. Tehtävän vastaanottopuheessaan hän viittasi horjuvaan terveyteensä ja totesi itse täyttävänsä edeltäjänsä hautapaikan.[1] Jo kolmen kuukauden kuluttua astumisestaan Akatemiaan ja tuon puheen pitämisen jälkeen hän kaatui saapuessaan Akatemiaan ja kuoli.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saint-Ange tuli ensinnä tunnetuksi skotlantilainen kirjailijan Henry Mackenzien teosten ranskantajana. Tältä kirjailijalta hän ranskansi kaksi pikareskiromaania, ja myöhemmin olivat vuorossa Ovidiuksen teokset. Ovidius-käännökset eivät saaneet osakseen kovinkaan suurta arvostus, ja sanottiin jopa että Raukkauden lääkitys toimii hyvin lääkkeenä Rakastamisen taitoa vastaan[2].
Yritettyään kirjoittaa näytelmiä suurempaa suosiota saamatta Saint-Ange julkaisi niteen sekalaisia kirjoituksia: runoja, oodeja, satuja ja erilaisia kirjoitelmia. Hän toimitti ja julkaisi ystävänsä, Ranskan akatemian jäsenen Michel Paul Guy de Chabanon postuumit muistelmat, jotka ilmestyessään vuonna 795 aiheuttivat melkoisen skandaalin kuvauksillaan raukkauselämästä.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- L'École des pères, comédie en trois actes et en vers, Comédiens Français kieltäytyi ottamasta ohjelmistoonsa 30. heinäkuuta 1782
- Mélanges de poésies (1802)
- Œuvres de Saint-Ange (11 nidettä, 1823–1824)
- Henry Mackenzien teosten käännökset
- L'Homme sensible (1775)
- L'Homme du monde, roman moral (1775)
- Ovidiuksen käännökset
- Les Métamorphoses d'Ovide en vers françois. Liv. I, II, III. Avec un discours préliminaire, des notes et des pièces de vers et de prose relatives à l'ouvrage (1785)
- Les Métamorphoses d'Ovide en vers françois. Livre IV [-VI] (1787–1789)
- L'Art d'aimer, d'Ovide, traduction en vers, avec des remarques (1807)
- Les Métamorphoses d'Ovide, traduites en vers, avec des remarques et des notes, par M. Desaintange, nouvelle édition, revue, corrigée, le texte latin en regard et ornée de 141 estampes, gravées, sur les dessins des meilleurs peintres, Moreau le jeune et autres (4 nidettä, 1808)
- Les Fastes d'Ovide, traduction en vers (1809)
- Le Remède d'amour, poëme, suivi de l'Héroïde, des Regrets sur la mort de Tibulle, d'un choix de quelques élégies d'Ovide, etc., avec le texte latin et des notes (1811)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tyrtée Tastet, Histoire des quarante fauteuils de l'Académie française depuis la fondation jusqu'à nos jours, 1635–1855, nide IV, 1855, s. 481 siteeraan tuota puhetta. Myös muut elämäkertatiedot ovat peräisin mainitusta teoksesta.
- ↑ Louis-Gabriel Michaud, François Étienne Gouge de Cessières Biographie universelle, 1843.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ranskan akatemian elämäkertatiedot (Arkistoitu – Internet Archive)
|
Edeltäjä: François-Urbain Domergue |
Ranskan akatemian jäsen Tuoli 1 1810–1811 |
Seuraaja: François-Auguste Parseval-Grandmaison |
| ||||||||||||||||||
