Andrei Bubnov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Andrei Bubnov vuonna 1925.

Andrei Sergejevitš Bubnov (ven. Андре́й Серге́евич Бу́бнов, puoluenimiä Himik, Химик ja Jakov, Яков; kirjallisia salanimiä A. Glotov, А. Глотов, S. Jaglov, С. Яглов ym; 4. huhtikuuta (J: 22. maaliskuuta) 1883 Ivanovo-Voznesensk1. elokuuta 1938) oli venäläinen bolševikki ja neuvostoliittolainen poliitikko.

Andrei Bubnov syntyi tehtaan isännöitsijän perheeseen. Hän opiskeli Moskovan maatalousinstituutissa, josta hänet erotettiin vallankumouksellisen toiminnan takia.[1] Vuonna 1903 hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen. Vuosien 1905–1907 vallankumoustapahtumien aikana Bubnov toimi puolueen Ivanovo-Voznesenskin ja Moskovan komiteoissa, joutui pidätetyksi ja karkotetuksi. Vuonna 1912 hänet valittiin puolueen keskuskomitean ehdokasjäseneksi. Vuodesta 1913 lähtien hän työskenteli Pravdan toimituksessa.[2]

Helmikuun vallankumouksen jälkeen Bubnov toimi bolševikkipuolueen Moskovan aluebyroon jäsenenä, tuli valituksi puolueen keskuskomiteaan ja politbyroohoon. Hän osallistui lokakuun vallankumoukseen Pietarissa ja työskenteli kansalaissodan aikana Ukrainan neuvostohallituksen ja kommunistipuolueen johdossa. Vuonna 1921 Bubnov oli tukahduttamassa Kronstadtin kapinaa. Vuosina 1921–1922 hän toimi Pohjois-Kaukasian sotilaspiirin vallankumousneuvoston jäsenenä ja vuosina 1922–1923 VKP(b):n keskuskomitean agitproposaston johtajana.[1]

Vuoden 1918 alussa Bubnov kuului Brest-Litovskin rauhaa vastustaneisiin vasemmistokommunisteihin.[2] Vuosina 1920–1921 hän oli mukana hallinnon hajauttamista vaatineessa ”demokraattisten sentralistien” ja vuonna 1923 trotskilaisten ryhmässä. Vuosina 1924–1929 Bubnov toimi puna-armeijan poliittisen hallinnon päällikkönä sekä Neuvostoliiton vallankumousneuvoston ja puolueen keskuskomitean organisaatiobyroon jäsenenä. Vuonna 1925 hän oli keskuskomitean sihteeri. Vuosina 1929–1937 hän työskenteli Venäjän SFNT:n valistusasiain kansankomissaarina. Vuodesta 1924 lähtien Bubnov kuului NKP(b):n keskuskomiteaan. Hän toimi myös Venäjän ja Neuvostoliiton toimeenpanevien keskuskomiteoiden jäsenenä. Hän on kirjoittanut joukon kommunistisen puolueen historiaa käsitteleviä teoksia.[1]

Bubnov pidätettiin lokakuussa 1937 ja ammuttiin Moskovan lähellä Kommunarkan teloituspaikalla syytettynä neuvostovastaiseen terroristijärjestöön osallistumisesta. Hänen maineensa puhdistettiin vuonna 1956.[3]

Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mihail Vasiljevitsh Frunse. Leningrad: Kirja, 1931.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 4, s. 83. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1971.
  2. a b Biografitšeski slovar ”Polititšeskije dejateli Rossii. 1917” Viitattu 31.5.2010. (venäjäksi)
  3. Žertvy polititšeskogo terrora v SSSR Viitattu 31.5.2010. (venäjäksi)