Andrea Yates

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Andrea Pia Yates (s. Andrea Pia Kennedy 2. heinäkuuta 1964 Houston, Texas) on yhdysvaltalainen kotirouva, joka murhasi kaikki viisi lastaan hukuttamalla heidät kylpyammeeseen 20. kesäkuuta 2001. Hänet tuomittiin elinkautiseen vuonna 2002, mutta tuomio kumottiin myöhemmin. Texasilainen valamiehistö totesi hänet syyttömäksi vedoten hänen mielentilaansa 26. heinäkuuta 2006. Tuomion jälkeen Yates määrättiin hoitoon Pohjois-Texasin osavaltion sairaalan tarkasti vartioituun yksikköön Vernon Campus.[1]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yatesia oli hoidettu synnytysmasennuksen ja psykoosin vuoksi vuodesta 1999. Hänen ensimmäinen psykiatrinsa Eileen Starbranch sanoi lausunnossaan pyytäneensä paria lopettamaan lasten teon, sillä hän uskoi sen aiheuttavan psykoottista masennusta tulevaisuudessa. Kun Yatesin ongelmat palasivat kolme kuukautta viidennen lapsen syntymän jälkeen, hän hakeutui hoitoon tohtori Mohammed Saeedin luo. Ensimmäisen oikeudenkäynnin jälkeen Yatesin perhe halusi Saeedin syytteeseen heitteillejätöstä, sillä hän oli heidän mukaansa lääkinnyt tätä väärin ja siten aiheuttanut murhat.[2] Vaikka Rusty Yates oli suunnitellut haastavansa Saeedin oikeuteen hoitovirheestä, hän antoi kuitenkin syytteen vanhentua.[3] Todistusaineiston perusteella Rusty Yates ei noudattanut Saeedin antamia ohjeita, joiden mukaan Yatesia ei tulisi jättää vahtimatta, kuten hän oli tappaessaan lapsensa.[4] Kertomatta lääkärille aikeistaan hän ilmoitti murhaa edeltäneenä viikonloppuna perheelleen jättävänsä Yatesin yksin kotiin tunniksi aamulla ja illalla, jotta tämä ei tulisi täysin riippuvaiseksi vanhemmistaan.[5]

Murha ja oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yates hukutti kaikki viisi lastaan: Noah, 7; John, 5; Paul, 3; Luke, 2; ja Mary, 6 kuukautta kotinsa kylpyammeeseen 20. kesäkuuta, 2001. Hän soitti hätänumeroon saman tien ja hänet pidätettiin pian sen jälkeen.

Yates myönsi hukuttaneensa lapsensa, ja hänen puolustusasianajajansa vetosi synnytysmasennukseen. Vaikka puolustuksen todistajanlausunto osoitti Yatesin olevan selvästi psykoottinen, Texasin laki edellytti selkeää todistusta siitä, ettei hän pystynyt erottamaan oikeaa ja väärää tapahtumahetkellä, jotta mielentilaan olisi voitu vedota. Maaliskuussa 2002 valamiehistö hylkäsi mielentilaan vetoamisen ja totesi Yatesin syylliseksi. Syyttäjä vaati kuolemantuomiota, mutta valamiehistö hylkäsi ehdotuksen. Yates tuomittiin elinkautiseen mahdollisuudella ehdonalaisuuteen 40 vuoden päästä.[6]

Yates kertoi vankilan psykiatrille hänen tekonsa johtuneen seitsemästä kuolemansynnistä. Hänen mielestään hänen lapsensa eivät olleet oikeudenmukaisia, sillä hän oli paha. Hän uskoi lastensa joutuvan helvettiin hänen kasvatustapojensa vuoksi.[7]

Yates teki uuden anomuksen mielentilaansa vedoten 9. tammikuuta 2006 ja 1. helmikuuta 2006 hänet päästettiin vankilasta takuita vastaan sillä ehdolla, että hänet otettaisiin hoitoon psykiatriseen sairaalaan. 26. heinäkuuta, 2006 Yates todettiin syyttömäksi hänen mielentilaansa vedoten, ja hän on sittemmin ollut Pohjois-Texasin osavaltion sairaalassa.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nancy Grace: Not Guilty Verdict for Andrea Yates; Missing Girl`s Body Found in Utah 26. heinäkuuta, 2006. Cable News Network. Viitattu 14. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
  2. Carol Christian: 'Harmful treatment' Family files complaint against Yates' psychiatrist 11. huhtikuuta, 2002. Houston Chronicle. Viitattu 14. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
  3. Mary Flood, Lisa Teachy: Article Inquiry is likely after TV interview 11. joulukuuta, 2001. Houston Chronicle. Viitattu 14. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
  4. Dale Lezon: Article Yates not Grossly Psychotic before Drownings Dietz testifies 13. heinäkuuta, 2006. Houston Chronicle. Viitattu 14. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
  5. Suzanne O'Malley, Are You Alone? s. 300
  6. Timothy Roche: Andrea Yates: More To The Story 18. maaliskuuta, 2002. Time. Viitattu 14. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
  7. Carol Christian: Yates Believed Children Doomed 6. maaliskuuta, 2002. Houston Chronicle. Viitattu 14. tammikuuta, 2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]