Andreï Makine

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Andrei Makine Tallinnan kirjamessuilla HeadReadissä toukokuussa 2010.

Andreï Makine (ven. Андрей Макин, Andrei Makin, s. 10. syyskuuta 1957 Krasnojarsk, Siperia, Neuvostoliitto) on venäläinen kirjailija, joka kirjoittaa ranskaksi.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makine kasvoi Penzan kaupungissa, joka sijaitsee noin 700 kilometriä Moskovasta kaakkoon. Hän oppi ranskaa jo lapsena ranskalaissyntyiseltä isoäidiltään ja kirjoitteli runoja sekä ranskaksi että äidinkielellään venäjäksi.

Peruskoulutuksensa jälkeen Andreï Makine opiskeli kirjallisuutta ja sai kirjallisuuden tohtorin arvon Moskovan valtionyliopistossa. Tämän jälkeen hän opetti kirjallisuutta Novgorodissa sekä avusti venäjänkielistä kirjallista aikakauslehteä nimeltä Ulkomainen kirjallisuus (Иностранная литература).

Ranskan-matkallaan 1987 hän sai maasta poliittisen turvapaikan ja omistautui kirjoittamiselle. Hän piti kuitenkin muutaman luennon venäläisestä kirjallisuudesta ranskalaisissa eliittikorkeakouluissa École normale supérieure ja Sciences Po.

Tarjottuaan kustantajille käsikirjoituksiaan Makine sai aluksi kieltäviä vastauksia. Ensimmäinen kirja, jonka hän onnistui saamaan kustantajien seulasta lävitse, oli vuonna 1990 julkaistu La fille d'un héros de l'Union soviétique. Makine uskotteli kustantajalle, että kyseessä oli käännös venäjän kielestä. Vuonna 1995 hän sai ensimmäisenä vieraskielisenä kirjailijana arvostetun Goncourt-palkinnon, lukiolaisten Goncourt -palkinnon sekä Prix Médicis -palkinnon, kaikki samasta Le Testament français -teoksesta.

Andreï Makine vieraili Helsingin Kirjamessuilla (28.-31.10.2010)

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset on suomentanut Annikki Suni lukuun ottamatta teoksia Vain rakkaus, jonka on suomentanut Erkki Jukarainen, ja Tuntemattoman miehen elämä, jonka on suomentanut Ville Keynäs.

  • La fille d'un héros de l'Union soviétique, 1990
  • Confession d'un porte-drapeau déchu, 1992
  • Au temps du fleuve Amour, 1994 (Venäläisiä unelmia, 1999)
  • Le Testament français , 1995 (Ranskalainen testamentti 1996)
  • Le crime d'Olga Arbélina, 1998 (Ruhtinattaren rikos, 2000)
  • Requiem pour l'Est, 2000 (Idän sielunmessu, 2002)
  • La musique d'une vie, 2001 (Elämän musiikki, 2002)
  • La terre et le ciel de Jacques Dorme, 2003 (Maa ja taivas, 2004)
  • La femme qui attendait, 2004 (Vera, 2005)
  • Cette France qu'on oublie d'aimer, 2006
  • L'Amour humain, 2006 (Vain rakkaus, 2008)
  • Le Monde selon Gabriel, 2007
  • L'Amour de la France, 2008
  • La Vie d'un homme inconnu, 2009 (Tuntemattoman miehen elämä, 2010)
  • Le Livre des breves amours éternelles, 2011 (Ikuisen rakkauden kosketuksia, 2012)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pääskynen, Markku; Kerronta ja historia : Andreï Makinen Ranskalaisen testamentin historialliset elementit. Helsingin yliopisto 1999. Pro gradu sähköisessä muodossa