Andante festivo
Andante festivo on Jean Sibeliuksen sävellys, joka tunnetaan parhaiten jousiorkesterille ja patarummuille sovitettuna. Teos on omistettu Walter Parviaiselle.
Teoksen alkuperäinen versio on sävelletty jousikvartetille, ja se sai kantaesityksensä 28. joulukuuta 1922 Säynätsalossa vaneri- ja sahalaitosten 25-vuotisjuhlassa.[1] Lopullinen versio valmistui radio-orkesterin tarpeisiin vuonna 1938, ja se voidaan esittää myös ilman patarumpuja.[2]
Andante festivo on viimeinen teos, jonka Sibelius johti julkisesti. Tämä tapahtui Helsingissä Suomen radion orkesterin kanssa 1. tammikuuta 1939 New Yorkiin lähetetyssä suorassa radiolähetyksessä. Tämä radiolähetys, joka tallennettiin vahalevylle, puolestaan on ainoa säilynyt äänite hänen kapellimestaritaiteestaan.[3]
Erik Tawaststjernan kuvauksen mukaan G-duuri-teoksessa on yksi ainoa ylevä ja lähes uskonnollinen melodia. Päätaitteen kahta motiivia seuraa sivuteeman tapainen keinuva aihe, joka ei kuitenkaan juuri muodosta kontrastia pääaiheelle. Tasaisesti etenevä musiikki paisuu lopussa mahtavaksi virraksi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kujala, Päivi: Walter Parviaiselle omistanut Jean Sibelius. Keskisuomalainen, 6.12.2014, s. 22–23. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius 5, s. 116–117. Suomentanut Erkki Salmenhaara. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1988. ISBN 951-1-10395-4.
- ↑ Elävä arkisto: Sibelius johtaa Andante festivonsa YLE. Viitattu 7.10.2011.