Anatolianpaimenkoira
Wikipedia
| Anatolianpaimenkoira | |
|---|---|
|
|
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Turkki |
| Määrä | Suomessa noin kymmenkunta |
| Rodun syntyaika | tuhansia vuosia sitten |
| Alkuperäinen käyttö | laumanvartija |
| Nykyinen käyttö | lauman vartiointi, vahtikoira |
| Muita nimityksiä | çoban köpeği, turkinpaimenkoira, karabaş, kangal, akbaş, kars |
| FCI-luokitus | Ryhmä 2 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | Uros 50–65 kg, narttu 40–55 kg |
| Säkäkorkeus | Uros 74–81 cm, narttu 71–79 cm |
| Väritys | Yleensä fawn mustalla maskilla, mutta kaikki värit ovat sallittuja |
Anatolianpaimenkoira on turkkilainen laumanvartijarotu, joka tunnetaan kotimaassaan nimellä Çoban Köpeği eli "paimenen koira". Se ei siis suomalaisesta nimestään huolimatta paimenna, vaan suojelee paimenen apuna lampaita ja muuta karjaa lähinnä susilta.
Eniten suosiota anatolianpaimenkoira on Turkin ulkopuolella saavuttanut Yhdysvalloissa. Siellä on muutama tuhat koiraa, joista suurin osa on rekisteröimättömiä työkoiria. Britanniassa ja Australiassa on muutaman sadan koiran kanta. Niitä on myös muun muassa Italiassa ja Saksassa. Suomeen ensimmäiset rekisteröidyt koirat tulivat vuonna 1984. Ensimmäinen pentue syntyi Suomessa vuonna 1988, ja siitä lähtien kannan koko on ollut noin kymmenen koiraa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Anatolianpaimenkoira on erittäin kookas molossikoira: uros on 74–81 cm korkea ja painaa 50–65 kg, narttu 71–79 cm ja 40–55 kg. Mustamaskinen fawn on yleisin väritys. Resessiivisesti periytyviä usein esiintyviä muita värejä ovat kolmivärinen, valkoinen ja punainen, harvinaisempina myös brindle, harmaa ja musta. Australiassa ja Yhdysvalloissa on omat rotujärjestöt kangalille, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa virallinen kennelliitto AKC tunnustaa vain anatolianpaimenkoiran. Valkoinen muunnos akbas muistuttaa ensi vilkaisulta aavistuksen verran isoja valkoisia laumanvartijoita, kuten slovakiancuvacia tai owczarek podhalanskia. Sillekin on Yhdysvalloissa oma yhdistys.
Rotu tunnetaan useilla eri nimillä, kuten kangal, karabas (musta pää), akbas (valkoinen pää) sekä kars, mutta ne ovat vain värityksen, karvanpituuden tai alueen mukaisia tyyppejä eivätkä erillisiä rotuja. Anatolianpaimenkoiran oikeasta nimestä ja hyväksyttävistä väreistä kiistellään eri puolilla maailmaa yhä edelleen. Suomessa noudatetaan FCI:n vahvistamaa rotumääritelmää, jonka mukaan nämä koirat hyväksytään kaiken värisinä ja myös pitkähköturkkisena anatolianpaimenkoira-nimisenä rotuna eli juuri sellaisina kuin ne kotimaassaan työkoirina toimivat.
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Anatolianpaimenkoira on erinomainen perhekoira[1] edellyttäen, että olosuhteet – kuten kotikasvatus ja asuinympäristö – ovat kohdallaan. Se on myös luonnostaan erittäin kova vartiokoira. Kasvaakseen yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi se vaatii vahvan ja oikeudenmukaisen omistajan. Hallitsevan luonteensa vuoksi se ei ole helppo ja kaikille sopiva rotu. Parhaiten rotu menestyy maalla, missä on mahdollista järjestää sille riittävästi tilaa toteuttaa vartioimisviettiään sen aiheuttamatta haittaa tai vaaraa naapurustolle, sillä vartioimiseen kuuluu olennaisena osana esimerkiksi haukkuminen.
