Anatoli Golitsyn

Anatoli Mihailovitš Golitsyn (ven. Анатолий Михайлович Голицын, s. 25. elokuuta 1926) on entinen neuvostotiedustelupalvelu KGB:n majuri, joka loikkasi länteen, ja on sittemmin julkaissut KGB:n johtajuuden pitkän aikajänteen huiputusstrategiaa käsitteleviä teoksia Yhdysvalloissa. Hän syntyi Pyrjatynin kaupungissa Ukrainan SNT:ssa, silloisessa Neuvostoliitossa. Golitsiyn sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1984. Hänet on palkittu Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenyydellä.

Loikkaus

Palvellessaan Suomessa Helsingin suurlähetystössä salanimellä "Anatoli Klimov" Golitsyn loikkasi Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin vuonna 1961. Virallisesti Klimov oli viisumiasioita hoitava varakonsuli, mutta todellisuudessa 16 vuotta palvellut upseeri ja Nato-maiden vastavakoilun asiantuntija. Golitsynin oli paljastunut vuonna 1954 Wienissä ja käytti siksi salanimeä. Perjantaina 16. joulukuuta 1961 Yhdysvaltojen suurlähetystön 1. lähetystösihteeri Frank Friberg sai Golitsynin perheineen yllätysvieraakseen kotiinsa Espoossa. Golitsyn haki turvapaikkaa. Friberg järjesti hänelle lennon vajaassa kahdessa tunnissa Malmin lentokentältä Tukholmaan.

Golitsynit saivat amerikkalaisnimillä uudet passit ja viisumit Tukholmassa, josta Golitsynit sekä saattaja Friberg siirrettiin USA:n ilmavoimien koneella Länsi-Saksan Wiesbadenin tukikohtaan, josta he lensivät monien mutkien kautta CIA:n rahtikoneella New Yorkiin. Sieltä he matkustivat junalla Washingtoniin, jossa loikkarin kuulustelut aloitettiin. Kuulustelija oli James Jesus Angleton, Yhdysvaltain vastavakoilun päällikkö. Neuvostoliiton suurlähettiläs Zaharov vaati Suomen rajat suljettavaksi loikkauksen vuoksi.

KGB:llä oli suunnitelma salamurhata Golitsyn vuonna 1967 Montrealin maailmannäyttelyssä Kanadassa. Uskotaan, että vastuu operaatiosta kuului Viktor Vladimiroville, joka operoi tuolloin KGB:n sabotaasin ja salamurhaosaston, Osasto 13:n päällikkönä. Yritys kuitenkin epäonnistui koska Golitsyn jätti menemättä näyttelyyn.

Paljastukset

Golitsyn paljasti koko joukon Neuvostoliiton ja KGB:n asioita. Kokonaiset agenttiverkostot tulivat lännessä julki. Eräs merkittävimmistä paljastuksista oli tieto, että Urho Kekkonen oli vuodesta 1947 lähtien vuorovaikuttanut KGB:n kanssa agenttina nimeltä "Timo". Koska pelkona oli se, että Golitsyn paljastaa koko vuoden 1961 noottikriisin olevan pelkästään Kekkosen ja KGB:n lavastus, jonka tarkoituksena oli turvata Kekkosen uudelleenvalinta, käynnistivät Kekkonen ja KGB mittavan peittelyoperaation. Siksi Suojelupoliisia estettiin tutkimasta asiaa, joka salattiin myös samalla ulkoministeriön virkamiehiltä ja jopa ulkoministeri Ahti Karjalaiselta. Golitsyn tuli Suomessa tunnetuksi vasta vuonna 1984, jolloin ilmestyi hänen muistelmateoksensa New Lies for Old, The Communist Strategy of Deception and Disinformation. Kirjan päähenkilö on ”Timo” eli Urho Kekkonen.

Lähdekirjallisuus

• Veikko Vennamo: Kekkos-diktatuurin vankina. ISBN 951-20-3237-6
• Hannu Rautkallio: Laboratorio Suomi – Kekkonen ja KGB 1944 – 1962. ISBN 951-0-21442-6
• Hannu Rautakallio: Kekkonen ja Moskova. ISBN 951-30-9650-5
• Matti Simola: Ratakatu 12 Suojelupoliisi 1949-2009 ISBN 978-951-0-35243-4
• Max Jakobson: Veteen piirretty viiva, ISBN 951-1-06100-3