Amurinkorkkipuu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Amurinkorkkipuu
Phellodendron amurense JPG1a.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Sapindales
Heimo: Ruutakasvit Rutaceae
Suku: Phellodendron
Laji: amurense
Kaksiosainen nimi
Phellodendron amurense
Rupr.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Amurinkorkkipuu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Amurinkorkkipuu Commonsissa

Amurinkorkkipuu eli korkkipuu (Phellodendron amurense) on ruutakasvien (Rutaceae) heimoon kuuluva puulaji. Lähteestä riippuen japaninkorkkipuu (Phellodendron japonicum) ja sahalininkorkkipuu (Phellodendron sachalinense) luetaan omiksi lajeiksi[1] tai amurinkorkkipuun muunnoksiksi.[2]

Levinneisyys ja kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amurinkorkkipuu kasvaa alkuperäisenä Aasian itäosissa lauhkealla vyöhykkeellä. Sen kasvupaikkoja ovat tuoreet, runsasravinteiset jokilaaksojen rinnemetsät yhdessä esimerkiksi koreansembran (Pinus koraiensis) ja monien lehtipuiden kanssa.[3]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marjoja ja syysväritystä

Amurinkorkkipuu on kesävihanta, tavallisesti kaksikotinen puu, joka kasvaa lyhytrunkoiseksi ja laajalatvuksiseksi. Kaarna on syväuurteista ja korkkimaisen pehmeää. Lehdet kasvavat vastakkain, murskattuina ne ovat pihkantuoksuisia. Lehtilapa on päätöparinen, 5–13-lehdykkäinen ja 20–30 cm pitkä. Lehdykät ovat pituudeltaan 5–10 cm ja sahalaitaisia, alta kaljuja tai lyhytkarvaisia ja sinertävänvihreitä. Kukinto on harsu huiskilo. Kukat ovat yksineuvoisia, vaatimattomia ja vihertäviä. Hedelmä on musta, viisiluinen luumarja.[3][4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amurinkorkkipuuta käytetään koristekasvina sen kauniin kasvutapansa vuoksi. Se kasvaa leveälatvuksiseksi puuksi, jolla on vaaleankeltainen syysväritys. Suomessa amurinkorkkipuu kasvaa yleensä 6–8 (5–12) metriä korkeaksi ja menestyy maan eteläosissa vyöhykkeillä I-II tai III. Lajilla ei ole Suomessa merkittäviä kasvintuhoojia.[4][3]

Puun pehmeää kuorta on käytetty Venäjällä korkkitammen (Quercus suber) kuoren tavoin ja marjoja hyönteiskarkotteiden valmistukseen. Puuainesta pidetään lujana ja kaunissyisenä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS: Phellodendron (englanniksi)
  2. Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  3. a b c L. Hämet-Ahti, A. Palmén, P. Alanko, P.M.A. Tigerstedt, M. Koistinen: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.
  4. a b Pentti Alanko: Puut ja pensaat. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1988. ISBN 951-30-6967-2.
  5. Arboretum Mustila: Korkkipuu (Phellodendron amurense)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]