Ampisilliini
Wikipedia
 |
|
|
Ampisilliini
|
|
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 7-(2-amino-2-fenyyli-asetyyli)amino-3,3 -dimetyyli-6-okso-2-tia-5-atsabisyklo [3.2.0]heptaani-4-karboksyylihappo |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C=16 |
| Moolimassa | 349,406 g/mol |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Biosaatavuus | 40 % (suun kautta) |
| Proteiinisitoutuminen | 15–25 % |
| Metabolismi | 12–50 % |
| Puoliintumisaika | n. 1 tunti |
| Ekskreetio | 75–85% (munuaisten kautta) |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria | |
| Reseptiluokitus | |
| Antotapa | suun kautta, suonensisäisesti |
Ampisilliini on penisilliineihin kuuluva antibiootti. Kuten muidenkin penisilliinien, ampisilliinin rakenteen keskeinen osa on beetalaktaamirengas. Ampisilliini tuli markkinoille vuonna 1961.
Ampisilliini tehoaa lähinnä grampositiivisiin bakteereihin, kuten streptokokkiin ja pneumokokkiin. Siksi lääkettä käytetäänkin hoitamaan esimerkiksi korvatulehdusta, keuhkokuumetta ja pehmytkudostulehduksia. Ampisilliinilla on myös vaikutusta joihinkin gramnegatiivisiin bakteereihin. Ampisilliini inhiboi soluseinän synteesin kolmatta ja viimeistä vaihetta, minkä seurauksena solu hajoaa.
Penisilliineille allergiset henkilöt ovat allergisia myös ampisilliinille. Lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksina maha-suolikanavan oireita, kuten ripulia. Ampisilliini vaikuttaa muiden lääkkeiden osalta muun muassa varfariinin ja allopurinolin pitoisuuksiin veressä, joten yhtä aikaa käytettäessä lääkkeiden yhteisvaikutuksia tulisi tarkkailla.
