Amphigerontia intermedia
| Amphigerontia intermedia | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Alaluokka: | Siipikantaiset Pterygota |
| Ylälahko: | Uussiipiset Neoptera |
| Lahko: | Jäytiäiset Psocoptera |
| Alalahko: | Psocomorpha |
| Heimo: | Psocidae |
| Suku: | Amphigerontia |
| Laji: | intermedia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Amphigerontia intermedia |
|
Amphigerontia intermedia on jäytiäisiin kuuluva hyönteislaji. Suomen kansallisessa uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT)[1].
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
A. intermedia on keskikokoinen, ruskeankirjava jäytiäinen, jonka molemmilla sukupuolilla on täysin kehittyneet siivet ja etusiiven pituus vaihtelee 3,6–4,2 mm. Etusiipien siipisuonitus on suvulle tyypillinen ja siiven takareunan areola postica on selvästi viisikulmainen. Siivet ovat kirkkaat ja naaraalla on niissä muutamia tummia, reunoiltaan sumeita laikkuja. Koiraalla puuttuu laikku siipisuonten R4+5 ja M välistä. Pterostigma on suuri ja tummanruskea. Erotuksena samannäköisiin lähilajeihin Amphigerontia bifasciata ja Amphigerontia contaminata etusiivissä ei ole kummallakaan sukupuolella tummaa poikkijuovaa. Takasiivet ovat läpinäkyvät ja kuviottomat. Tuntosarvet ovat naaraalla noin 2/3 etusiiven pituudesta ja koiraalla suunnilleen etusiiven pituiset. Verkkosilmät ovat verraten pienet ja keskiruumiin etuosa on selkäpuolelta kiiltävä. Takaruumis on vaaleanruskea ja poikkijuovikas, joskin kaksi takimmaista jaoketta ovat kokonaan tummat. Lajityypillisiä tuntomerkkejä on myös naaraan subgenitaalilevyssä sekä koiraan hypandriumissa, jotka sijaitsevat takaruumiin kärjen alapinnalla.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajia tavataan laajalti Euroopassa, mutta se puuttuu Välimeren ympäristöstä, eikä levinneisyysalueen tiedetä ulottuvan Euroopan ulkopuolelle. Pohjoismaista sitä tavataan ainoastaan Ruotsissa Öölannin ja Itä-Götanmaan alueilla sekä Suomessa, missä se on laajalle levinnyt.[2] Suomessa havaintoja on tehty ainakin Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan sekä Kainuun alueilta.[3]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muualla Euroopassa laji elää sekä kuivissa että kosteissa ympäristöissä. Ruotsissa sitä on tavattu katajista, pensashanhikilta, kanervalta sekä suopursulta.[2] Britteinsaarilla se on harvinainen ja lajia on tavattu erilaisilta lehti- ja havupuilta sekä ruohostosta.[4] Suomessa laji viihtyy pääasiassa soilla ja levinneisyydeltään eteläpainotteisena soiden talouskäyttö saattaa uhata lajin menestymistä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Juhani Kanervo & Guy Söderman 2010. Jäytiäiset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 423–425
- ↑ a b c Bo W. Svensson & Krister Hall: Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Stövsländor (Psocoptera). Uppsala: ArtDatabanken, SLU, 2010. ISBN 978-91-88506-68-9. s. 158–159, 162–163
- ↑ Atlas of the Psocoptera of Finland / Suomen jäytiäisatlas / Atlas över Finlands stövsländor 2011[vanhentunut linkki]
- ↑ National Barkfly Recording Scheme (Britain and Ireland)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Psocodea species file (englanniksi)
|