Ammoniumpersulfaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ammoniumpersulfaatti

Peroxodisíran amonný.JPGAmmonium-persulfate.svg

Tunnisteet
CAS-numero 7727-54-0
Ominaisuudet
Molekyylikaava (NH4)2S2O8
Moolimassa 228,224
Ulkomuoto Väritön kiteinen aine[1]
Sulamispiste 120 °C (hajoaa)[1]
Tiheys 1,982 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 582 g/l (20°C)[2]

Ammoniumpersulfaatti eli ammoniumperoksodisulfaatti ((NH4)2S2O8) on ammonium- ja peroksodisulfaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään radikaali-initiaattorina polymeerisynteeseissä ja hapettimena.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa ammoniumpersulfaatti on kiinteää väritöntä ainetta. Se liukenee hyvin veteen ja vesiliuokset ovat voimakkaasti hapettavia. Myös kiinteänä yhdiste on muiden persulfaattien tavoin voimakas hapetin. Kuumennettaessa noin 120°C ammoniumpersulfaatti hajoaa muodostaen happea ja ammoniumvetysulfaattia. Kosteuden vaikutuksesta yhdiste hydrolysoituu helposti.[1][3]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammoniumpersulfaattia valmistetaan hapettamalla sähkökemiallisesti ammoniumsulfaatin vesiliuosta. Prosessissa käytetään platinaelektrodeja ja tuote erotetaan kiteyttämällä. Ammoniumpersulfaattia käytetään polymeroimisreaktioiden radikaali-initiaattorina erityisesti valmistettaessa polyakryylimuoveja. Muita käyttökohteita ovat kaliumpersulfaain ja vetyperoksidin valmistus, tekstiilien valkaisuaineena käyttäminen, hiusten valkaisuun, rasvojen ja öljyjen puhdistus, tärkkelyksen liuottaminen ja valoukuvauskemikaalina.[1][3][4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 327. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. Ammoniumpersulfaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 27.11.2013.
  3. a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 66. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.11.2013). (englanniksi)
  4. Norbert Steiner & Wilfried Eul :Peroxides and Peroxide Compounds, Inorganic Peroxides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001. Viitattu 27.11.2013
  5. Harald Jakob, Stefan Leiniger, Thomas Lehmann, Sylvia Jacobi & Sven Gutewort: Peroxo Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2007. Viitattu 27.11.2013
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.