Amerikkalaiset tuohiveneet
Amerikkalaiset tuohiveneet oli Anders Chydeniuksen maisterinväitöskirjan aihe. Chydenius väitteli Turun akatemiassa vuonna 1753. Väitöksen preseksenä eli esimiehenä toimi akatemian talousopin professori Pehr Kalm.
Kalmille Amerikkalaiset tuohiveneet oli ensimmäinen hänen johdollaan tehty väitös. Se oli samalla ensimmäisiä julkaisuja, jotka liittyivät hänen Pohjois-Amerikkaan vuosina 1747–1751 tekemäänsä tutkimusmatkaan. Kalmin matkakertomuksen Resa Til Norra America ensimmäinen osa ilmestyi muutamaa kuukautta myöhemmin.
Pehr Kalm rakensi (tai rakennutti) tuohiveneitä Turun akatemiassa jo vuonna 1752, jolloin kuningas Aadolf Fredrik sai Turussa vieraillessaan kunnian kokeilla sellaista. Vielä 1758 Kalmin yliopistopuutarhan tiloissa säilytettiin kahta neljän hengen tuohivenettä.
Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät tuohesta valmistettuja kanootteja jo tuhansia vuosia sitten. Tuohikanoottien varhaisvaiheita tunnetaan kuitenkin huonosti, koska esihistoriallisia kanootteja ei ole säilynyt. Lisäksi ensimmäiset eurooppalaiset kirjasivat vain ylimalkaisia havaintoja; ensimmäiset kanoottien rakennetta erittelevät kuvat ja kuvaukset ovat 1720-luvun puolivälistä. Kalmin ja Chydeniuksen esitykset ovat siis melko varhaisia, joskaan ne eivät tuo juurikaan uutta valaistusta kanoottien historiaan.
Tuohikanoottien kehittymisen perusedellytys oli sopivan puulaadun esiintyminen. Pohjois-Amerikan pohjoisilla alueilla kasvaa koivulaji Betula papyrifera, josta on mahdollista saada suuria, ehjiä tuohilevyjä, joiden syyt kulkevat vaakasuoraan, mikä tekee levyjen yhteenompelemisen helpommaksi. Lisäksi tuohi on hartsimaista ja sen ansiosta tuoreena elastista, mikä tekee sen muokkaamisen helpoksi. Suomen yleisimmillä koivulajeilla ei näitä ominaisuuksia ole, mikä varmaankin vaikeutti Kalmin ja Chydeniuksen askartelua kanoottien parissa.
Chydeniuksen vakava suhtautuminen tuohiveneeseen on ymmärrettävää, kun se nähdään osana laajempaa vesiliikenteen kehittämiseen tähtäävää ohjelmaa, jota hän kehitti veljensä Samuelin kanssa. Chydeniukset näkivät kunnollisten liikenneväylien aikaansaamisen olevan perusedellytys kaupankäynnin ja elinkeinojen kehitykselle Suomessa. Sisämaa oli lähes kokonaan kehittymätöntä syrjäseutua, josta Pohjanmaa muodosti poikkeuksen juuri liikenteellisen erikoislaatunsa takia. Helppokulkuiset joet ulottivat tervakaupan vaikutusalueen alueille, joilla ei muuten olisi ollut kehittymisen edellytyksiä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anders Chydenius Säätiö: Pertti Hyttinen: Anders Chydenius ja amerikkalainen tuohivene (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Birch bark canoe (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)