Amerikanpihlaja
| Amerikanpihlaja | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Pihlajat Sorbus |
| Laji: | americana |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Katso myös | |
Amerikanpihlaja (Sorbus americana) on Pohjois-Amerikan koillisosista kotoisin oleva kesävihanta, yksikotinen pensas tai pieni puu, joka kuuluu pihlajien sukuun ja ruusukasvien heimoon.[3][4]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanpihlaja on melko hidaskasvuinen ja lyhytikäinen pensas tai puu, jonka korkeus on 3–9 metriä ja rinnankorkeusläpimitta 10–25 senttimetriä. Yleensä sen runko ei kasva kovin korkeaksi paitsi tiheän lehväkatoksen alla, jolloin myös sen haarat alkavat ylempää rungosta.[3] Sillä on kapean pyöreä latvus, yläviistot tai siirottavat haarat ja sileä kuori.[3][4] Talvisilmut ovat tahmeat ja kaljut tai heikosti karvaiset.[2] Varrella kierteisesti sijaitsevat lehdet ovat korvakkeelliset ja vihreät mutta muuttuvat syksyllä kullanoransseiksi.[4][5] Lehtilapa on 6–8-parinen ja suippolehdykkäinen; päätölehdykkä ei ole muita lehdyköitä isompi.[2][6]
Amerikanpihlaja kukkii touko–heinäkuussa ja kantaa hedelmää elokuussa.[3] Sen kukinto on 8–10 senttimetriä leveä kertotasohuiskilo, joka muodostuu kaksineuvoisista, säteittäisistä kukista. Yksittäisessä kukassa on 15–25 hedettä, 2–5 emiä, 5 verhiönliuskaa sekä 5–6 millimetriä leveä, valkoinen teriö, jossa on säteittäin 5 erillistä terälehteä.[2][4][6] Hedelmä on punainen tai kellanpunainen pohjusmarja, joka jää talven ajaksi terttuun.[3][4] Linnut käyttävät pihlajan marjoja ravinnokseen ja levittävät samalla tehokkaasti sen siemeniä.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanpihlaja on kotoisin Pohjois-Amerikan koillisosista, missä sen levinneisyysalue ulottuu pohjoisessa Newfoundlandiin ja Nova Scotiaan, lännessä Minnesotaan ja itäisimpään Etelä-Dakotaan ja Pohjois-Dakotaan sekä etelässä New Jerseyyn ja Pennsylvaniaan. Lisäksi se on levinnyt Appalakkien vuorijonoa pitkin etelään aina Etelä-Carolinaan ja Georgiaan saakka.[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanpihlaja menestyy parhaiten valoisilla ja avoimilla paikoilla, viileänkosteassa ja happamassa maaperässä.[3][5] Yleensä se kasvaa kosteilla rinteillä, valuvesijuoteilla ja kalliokoissa.[2]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanpihlajaa käytetään jonkin verran koristepuuna mutta muuten sen taloudellinen merkitys on vähäinen. Hirvet ja valkohäntäpeurat syövät mielellään sen lehtiä, silmuja ja kuorta, ja monet linnut ja pienet nisäkkäät käyttävät ravinnokseen sen marjoja.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hämet-Ahti, Leena & Palmén, Annikki & Alanko, Pentti & Tigerstedt, Peter M. A.: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.
- Viitteet
- ↑ Botanic Gardens Conservation International (BGCI) & IUCN SSC Global Tree Specialist Group: Sorbus americana IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Alanko, 247.
- ↑ a b c d e f g h i Janet Sullivan: Sorbus Americana Fire Effects Information System. USDA Forest Service. Viitattu 12.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Alanko, 243.
- ↑ a b Sorbus americana (American mountain ash) Native Plant Database. The University of Texas at Austin. Viitattu 12.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Alanko, 244.
|