Amberin yhdeksän prinssiä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Amberin yhdeksän prinssiä
Nine Princes in Amber
Ensimmäisen painoksen kansikuva.
Ensimmäisen painoksen kansikuva.
Alkuperäisteos
Kirjailija Roger Zelazny
Kansitaiteilija Amelia S. Edwards
Kieli englanti
Genre fantasia
Kustantaja Doubleday
Julkaistu 1970
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 188
Suomennos
Suomentaja Mervi Hämäläinen
Kansitaiteilija Jarno Kantelinen
Kustantaja Vaskikirjat
Julkaistu 2008
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 202
ISBN 978-952-5722-03-1
Seuraava Avalonin luodit
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Amberin yhdeksän prinssiä (engl. Nine Princes in Amber) on Roger Zelaznyn vuonna 1970 ilmestynyt fantasiaromaani, joka on viisiosaisen Amberin kronikat -sarjan avausosa. Kirjan suomennos ilmestyi vuonna 2008 Vaskikirjojen kustantamana. Vaskikirjat on julkaissut suomeksi myös sarjan toisen osan Avalonin luodit.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amberin yhdeksän prinssiä oli vuonna 1971 ehdolla Mythopoeic-palkinnon saajaksi.[1] Yhdysvaltalaisen science fiction -lehti Locuksen äänestyksessä vuonna 1987 Amberin yhdeksän prinssiä sijoittui kaikkien aikojen seitsemänneksi parhaaksi fantasiaromaaniksi.[2] SF Reviews.net -sivuston arvostelun mukaan Amber-sarja ei ole suurta kirjallisuutta sen enempää kuin Edgar Rice Burroughsin romaanit, mutta on vastaavalla tavalla puhdasta pulp-viihdettä. Tarinan maailma sisältää paljon mielikuvituksellisia yksityiskohtia, mutta teoksen rakenne on silti tiivis.[3]

Suomennoksen Helsingin sanomissa arvioineen Toni Jerrmanin mukaan Zelazny on luonut omaperäisen, tiiviin ja eheän fantasiaseikkailun. Teoksen kieli on ihailtavan nopeatempoista, mutta mukana on myös runollisia ilmauksia. Kirjan teemoiksi Jerrman nostaa esiin vallan, moraalin ja ihmisen muovautuminen kokemustensa kautta.[4] Portti-lehden Liisa Rantalaihon mukaan ”[j]uttu voisi olla vain yksi miekanheiluttelu kymmenien samanlaisten joukossa, ellei Zelazny olisi niin ilmiömäinen tyylitaituri.”[5]

Tähtivaeltaja-lehden Niko Peltosen mielestä Amberin yhdeksän prinssiä ei sisällä romaanilta yleensä kaivattuja hyveitä. ”Mielikuvituksellisia ideoita ja nopeita käänteitä se sen sijaan on pullollaan, mikä varmasti vetoaa Weird Tales -pulpin ystäviin.”[6] Kommentti.fi-sivustolla kirjan arvioinut Maria Ihonen toteaa, että Amberin yhdeksää prinssiä ei kannata lähestyä suurena taiteena, mutta silti kerronnan huolettomuus häiritsee. Ympäristö ja hahmot eivät tunnu uskottavilta eivätkä saa eläytymään teokseen. Hän arvostelee Zelaznyn käyttämää kovaksikeitetystä dekkarista tuttua tyyliä, jossa aidot tunnereaktiot sivuutetaan. Kun tuhansien ihmisten tappamisesta kerrotaan yliolkaisen summaavalla tyylillä, on arvostelijan mukaan vaikea pitää päähenkilön muitakaan kokemuksia tai päämääriä mielekkäinä. Myös teoksen suomennos horjahtelee paikoin.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mythopoeic Awards – Fantasy Mythopoeic Society. Viitattu 6.9.2009. (englanniksi)
  2. Locus Poll Best All-time Novel Results Locus Publications. Viitattu 6.9.2009. (englanniksi)
  3. Wagner, Thomas M.: Nine Princes in Amber SF Reviews.net. Viitattu 6.7.2010. (englanniksi)
  4. Jerrman, Toni: Runoilija ja sotilas verenperinnön kahleissa Helsingin sanomat. 19.5.2008. Viitattu 13.3.2013.
  5. Rantalaiho, Liisa: Amberin yhdeksän prinssiä. Portti 1/2008.
  6. Peltonen, Niko: Amberin yhdeksän prinssiä. Tähtivaeltaja 2/2008.
  7. Ihonen, Maria: Amberin puolesta veljiä vastaan 7.10.2008. Kommentti – Nuorisotutkimuksen verkkokanava. Viitattu 13.3.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.