Amasia (manner)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Amasia (Amerikka-aasia[1]) on mahdollinen tulevaisuuden jättiläismanner, joka saattaa syntyä Aasian ja Pohjois-Amerikan yhdistyessä[2]. Mitään uutta asiassa ei sinänsä ole, sillä maamassat liikkuvat jatkuvasti – välillä yhtenä supermantereena ja sitten taas erillään. Liike on korkeintaan kynnen kasvunopeuden luokkaa[2]. Yalen yliopiston tutkijoiden mukaan Amerikan manner törmää Euraasiaan pohjoisnavan kohdalla 50–200 miljoonan vuoden kuluttua[1]. Vaihtoehtoinen teoria on Pangaea Ultima. Teoria perustuu siihen, että Tyynenmeren laatta on jo nyt liikkumassa Euraasian ja Pohjois-Amerikan laattojen alle, ja jos tämä jatkuu, meri saattaa sulkeutua. Samalla Atlantin laatta työntää Pohjois-Amerikkaa länteen. Tämän ansiosta Atlantista voi tulla tulevaisuudessa Tyyntämertä suurempi. Siperiassa Euraasian ja Pohjois-Amerikan raja on ollut vakaa vuosimiljoonien ajan. Tilanne voi kuitenkin muuttua. Lisäksi tutkijat ennustavat, etä Afrikka ja Australia liittyvät mukaan tähän muodostuvaan ”supermantereeseen”[1]. Toisin sanoen maanosat ovat yhdistymässä. Uudelle supermantereelle on jo annettu nimi Amasia yhdistelmänä Amerikasta ja Aasiasta[1]. Amasiassa Intia on osa mannerta. Silloin se on reilusti sisämaassa. Viimeisin supermanner, Pangaia, muodostui 300 miljoonaa vuotta sitten, Rodinia puolestaan 1,1 miljardia ja Nena 1,8 miljardia vuotta sitten[2]. Neljänsadan miljoonan vuoden kuluttua maapallon mantereet ovat törmänneet yhteen ja muodostaneet Amasia-jättiläismantereen. Koska mantereita on vain yksi, on valtameriäkin on ainoastaan yksi[3].

Mannerliikunnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yalen yliopiston tutkija Ross Mitchell kertoo, että Pohjois- ja Etelä-Amerikka yhdistyvät, kun Karibianmeri sulkeutuu. Lisäksi Pohjoinen jäämeri sulkeutuu, jolloin Amerikka ja Aasia yhdistyvät. Tutkijat kertovat ennustuksistaan Nature-lehdessä[1]. Pohjois-Amerikan ja Aasian arvioidaan törmäävän toisiinsa sadan miljoonan vuoden kuluessa.

Useimmat teoriat Amasian synnystä perustuvat Atlantin pohjan venymiseen tai kuroutumiseen, mutta geologi Ross Mitchellin muinaisten kivien paleomagneettiseen tutkimukseen perustuvassa mallissa Jäämeri sulkeutuu ja supermanner liukuu pohjoiseen uudelle paikalleen[2].

Amasian tulevaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maapallon historian aikana mannerlaatat ovat kokoontuneet useamman kerran jättiläismantereiksi ja taas hajonneet osiin. Samoin tuleva jättiläismanner Amasia hajoaa aikanaan. Liike on hidasta mutta varmaa.

Amasian ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jättiläismanner edistää kylmää, kuivaa ilmastoa, koska se muuttaa merivirtojen kulkua ja pitää merenpintaa alhaalla, niin että auringon säteilyä imevää merta on vähemmän. Amasiaa ympäröi valtava vesialue, Maan valtameri. Maapallolla on silloin tuuheita metsiä, polttavankuumia aavikoita ja syviä vesiä. Amasia on niin valtava, että sateet eivät koskaan ulotu sen sisäosiin. Niinpä manner on pääasiallisesti aavikkoa. Kaakkoisrannikolla on korkeita vuoria jotka suojaavat sateilta ja mereltä puhaltavilta myrskyiltä. Vaikka se on Amasian reunalla, se kuuluu Keskiaavikkoon. Keskiaavikko on kaikkien aikojen laajin autiomaa. Maan valtameri on suunnattoman suuri yhtenäinen valtameri. Merivirrat kuljettavat merieläimiä eri puolille maapalloa. Pangaea Amasian luoteisrannikolla sataa jatkuvasti. Ravinteikkaalle kostealle alueelle on syntynyt elinvoimainen, elämää sykkivä metsä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Huima ennustus: ”Supermanner tulee: Amerikka törmää Euraasiaan” Uusisuomi. Viitattu 11.2.2014.
  2. a b c d Aasia ja Pohjois-Amerikka sulautuvat yhteen National Geographic. National Geographic. Viitattu 11.2.2014.
  3. a b Claire Pye: Maapallon villi tulevaisuus. Alkuteos The wild world of the future perustuu The future is wild -nimiseen tv-sarjaan. Suom. Iiris Kalliola. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18830-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.