Amadis de Gaula

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
"Los cuatro libros de Amadís de Gaula nuevamente impresados y historiados". Painos vuodelta 1533.

Amadís de Gaula (suom. Amadis Gallialainen tai Amadis Walesilainen – alkuperäisessä teoksessa mainittu paikannimi saattaa viitata kumpaan tahansa) on eräs kuuluisimmista eurooppalaisista ritariromaaneista. Espanjassa vuonna 1508 julkaistu romaani aloitti huippusuosioon nousseiden ritariromaanien aikakauden omalla kielialueellaan.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amadis de Gaula on ensimmäinen espanjan kielellä julkaistu ritariromaani. Sen edeltäjinä voidaan pitää keskiaikaista kuningas Arthur -tarinoihin pohjautuvaa runomuotoista ranskalaista ritariromaania, jonka tärkeimpiä edustajia ovat kirjailijat Chrétien de Troyes ja Marie de France. Nämä varhaisemmat ritaritarinat puolestaan ovat saaneet vahvoja vaikutteita varhaiskeskiajalla muistiin kirjatuista kelttiläisistä sankaritarinoista, erityisesti walesilaisesta proosakokoelmasta Y Mabinogion.

Oletettavasti myös Amadis de Gaula pohjautuu osittain Galician ja Portugalin alueella tunnettuun tarinaperinteeseen, joskaan ei tiedetä tarkasti, kuinka suuri osa siitä on johdettavissa vuosisatojen ajan alueella eläneeseen kelttiläisperäiseen tarinaperinteeseen. Joka tapauksessa nykyisin tunnetun Amadis de Gaulan taustalla on selvästikin ollut varhaisempia portugalin- tai galiciankielisiä ritariromaaneja tai runoelmia, jotka eivät ole säilyneet meidän päiviimme.

Espanjassa Amadis de Gaulan ja lukuisten sitä seuranneiden (useimmiten heikkotasoisempien) ritariromaanien mahtava suosio ajoittuu verrattain myöhäiseen aikaan, keskiajan ja uuden ajan alun väliseen siirtymävaiheeseen 1500-luvulle. Aikalaislukijoiden näkökulmasta ritariromaanien maailmaa voineekin pitää vielä jossakin määrin tutun oloisena, mutta vahvasti nostalgian sävyttämänä.

Garci Rodriguez de Montalvo ja Los cuatro libros del virtuoso caballero Amadís de Gaula[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Los cuatro libros del virtuoso caballero Amadís de Gaula ilmestyi painettuna Zaragozassa vuonna 1508 tekijänsä kuoleman jälkeen. Teoksen kirjoittaja Garci Rodríguez de Montalvo (n.1440 – n.1503) on todennäköisesti laatinut alkuperäisen, neljä kirjaa sisältävän käsikirjoituksen 1490-luvulla. Lisäksi Rodríguez de Montalvo kirjoitti samoihin aikoihin Amadisin pojan, Esplandíanin, seikkailuja käsittelevän sarjan viidennen osan Sergas de Esplandían, joka julkaistiin 1510 neljän ensimmäisen Amadis-romaanin jatko-osana.

Montalvo ilmoittaa itse esipuheessaan, että teoksen kolme ensimmäistä osaa pohjautuvat varhaisempiin käsikirjoituksiin, joiden kieliasua hän on uudistanut ja lisännyt samalla jonkin verran uutta tekstiä. Tarinan päättävä neljäs osa on Montalvon omaa käsialaa, samoin kuin jatkoksi kirjoitettu Sergias de Esplandían. Montalvon lähteistä ei ole säilynyt tarkempaa tietoa, mutta eräässä portugalilaisessa 1400-luvun kronikassa mainitaan 1300-luvun lopulla elänyt Vasco Lobeira "Amadis"-nimisen ritariromaanin kirjoittajana. Toinen varteenotettava ehdokas on 1200-luvulla elänyt galicialainen trubaduuri João Pires Lobeira, jonka eräs balladi löytyy sellaisenaan Montalvon teoksestakin.

Garci Rodríguez de Montalvo (jonka sukunimeksi vuoden 1508 jälkeisissä painoksissa ilmoitettiin usein Ordóñez de Montalvo) itse on jäänyt varsin tuntemattomaksi hahmoksi, eikä hänen elämänvaihteitaan juurikaan tunneta. Hänen tiedetään toimineen kruunun virassa Medina del Campossa. Useiden varhaisten espanjalaisten intellektuellien ja kirjailijoiden tavoin Montalvonkin suku oli pakkokäännytettyä juutalaista alkuperää.

Amadiksen juonirakenteesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos kuvailee "täydellisen ritarin ja maailman herkimmän rakastajan" Amadiksen vaiheita tämän syntymästä saakka aina tämän avioliittoon rakastettunsa, Skotlannin prinsessan Orianan kanssa. Koko teoksen kattavan juonikaaren muodostaa Amadiksen ja Orianan rakkaussuhde. Lukuisten sivuhenkilöiden ja rikkaan fantasian sävyttämä teos sisältää tosin runsaasti sivuepisodeja. Amadiksen seikkailut ovat ritariromaanien tapaan mielikuvituksekkaita ja uskomattomia; teos on täynnä jättiläisiä, noitia, hyviä haltiattaria, petollisia rakastajattaria, deus ex machina -tyyppisiä pelastuksia, ja käydäänpä siinä muutamassa päivässä kokonainen maailmansotakin.

Jatko-osia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Páez de Ribera (1510): Florisando (Amadis VI)
  • Feliciano de Silva (1514) : Lisuarte de Grecia (Amadis VII)
  • Juan Díaz (1526): Lisuarte de Grecía (Amadis VIII)
  • Feliciano de Silva (1530) : Amadis de Grecia (Amadis IX)
  • Feliciano de Silva (1532) : Florisel de Niquea (Amadis X)
  • Feliciano de Silva (1535) : Rogel de Grecia (Amadis XI)
  • Pedro de Luján (1546) : Silves de la Selva (Amadis XII)
  • Feliciano de Silva (1551): Don Florisel de Niquea (Amadis XIII)

Useimmiten eri kirjailijoiden kirjoittamat jatko-osat saattavat olla ristiriidassa keskenään, muun muassa itse Amadiskin kuolee Juan Díazin aikanaan suuresti paheksutussa teoksessa.

Amadista seurasi suorien jatko-osien ohella monta muuta ritariromaanisarjaa, joista tunnetuimpiin kuuluu Espanjassa ja myöhemmin Portugalissa ilmestynyt Palmerín-sarja.

Lisäksi Amadiksen ja sen seuraajien ranskalaiset, italialaiset, portugalilaiset ja saksalaiset käännökset saivat myöhemmin myös omia jatko-osiaan kullakin kielellä.

Triviaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksena valtavasta suosiosta kertoo sekin, että muun muassa Bernal Díaz del Castillon teoksen Historia verdadera de la conquista de la Nueva España mukaan useimmiten varsin oppimattomat espanjalaiset konkistadorit vetosivat usein Amadiksessa käytettyihin ilmaisuihin yrittäessään kuvailla Uuden Maailman intiaanien kehittynyttä kaupunkikulttuuria. Samalla tavoin lukuisia seutuja nimettiin suoraan Amadis-romaanien inspiroimana. Muun muassa nykyinen Kalifornian osavaltio on nimetty Montalvon Sergas de Espalandianiin keksaiseman Californian lumotun saaren mukaan.

Cervantes parodioi Don Quijotessa lukuisia Amadis de Gaulan kohtauksia ja henkilöitä. Itse teoksesta hän antaa kuitenkin Don Quijoten suurissa kirjanpolttajaisissa (I osa, 6. luku) positiivisen arvion vedoten sen alkuperäisyyteen ja myöhempiin ritariromaaneihin verrattuna hillitympään ja asiallisempaan tyyliin. Esplandíanista Don Quijoten kirjastoa tarkastava kirkkoherra sen sijaan toteaa ykskantaan: "Isän oivallisuuden ei tule hyödyttää poikaa" ja tuomitsee sen poltettavaksi muiden jatko-osien mukana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cervantes, Miguel de: Don Quijote I (suom. J. A. Hollo, WSOY 1994)
  • Garci Rodríguez de Montalvo: Amadís de Gaula I–II (Cátedra, 2004)
  • García Lopéz, José: Historía de la literatura española (Vicens-Vives 1973)
  • Tuulio, Tyyni: Espanjan kirjallisuuden historia (Gaudeamus 1983)
  • Valbuena, Angel & Saz, Agustín del: Historía de la literatura española e hispanoamericana (Juventud, 1969)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]