Alppienajokoira
| Alppienajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Itävalta |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 24[1] |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | metsästyskoira |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | Alpenländische Dachsbracke, Alpine Basset, Alpine Dachsbracke, basset des Alpes, dachsbracke de los Alpes, alpi takshagijas, alppienmäyräkoira-ajokoira |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 2 Jäljestävät koirat #254 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 15–18 kg |
| Säkäkorkeus | 34–42 cm |
| Väritys | tumma kauriinpunainen joko mustin karvanpäin tai ilman |
Alppienajokoira (saks. Alpenländische Dachsbracke) eli alppienmäyräajokoira on itävaltalainen koirarotu. Se tunnetaan Ranskassa ja toisinaan myös Englannissa nimellä "alppienbassetti" (ransk. basset des Alpes, engl. Alpine Basset). Rotu muistuttaa pieniä sveitsinajokoiria, mutta on rakenteeltaan niitä hieman vankempi.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alppienajokoira on keskikokoinen, matalaraajainen, suorakaiteen muotoinen ja rakenteeltaan vankka metsästyskoira. Pää on hieman kiilamainen, kuono-osa hiukan kalloa pitempi. Kirsu on musta ja huulet kuivat. Korvat ovat suuret, pyöreäkärkiset ja leveät. Koiran turkki on kaksikerroksinen: runsasta pohjavillaa peittää vahva peitinkarva. Karvan pituus on rungossa 3–5 cm. Suositeltavin väri on tumma kauriinpunainen, jossa voi olla joukossa mustia karvoja. Valkoiset merkit eivät ole toivottuja. Myös musta punaruskein merkein hyväksytään, tällöin rinnassa voi olla valkoinen täplä.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alppienajokoiran kantamuoto kehittyi Erzgebirge-vuoristossa, mistä se kulkeutui Itävaltaan.[2] Sen nykyisessä kotimaassa jalostukseen käytettiin sekä itävaltalaisia ajavia koiria että mäyräkoiraa[2], joista jälkimmäiseltä se on perinyt nykyisen kokonsa. Tavoitteena oli luoda hitaasti ajava ja samalla sen verran korkearaajainen koira, että se pystyy helposti työskentelemään vaikeakulkuisessa alppimaastossa. Rodulla on hyvin kuuluva ja kantava haukku, ja sen tärkeimpiä saaliseläimiä ovat jänikset, kettu ja metsäkauris. Rotu on suosittu Steiermarkissa ja Kärntenissä[2], mutta hyvin harvinainen Itävallan ulkopuolella.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Epävirallinen rotumääritelmä[vanhentunut linkki] (Suomen Kennelliitto, pdf)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
- ↑ a b c Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 144. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
