Aug. Lipsanen
Aug. Lipsanen Oy oli porilainen tukkukauppa ja vaatevalmistaja. Se toimi vuodesta 1910 vuoteen 1988, jolloin se myytiin Tukolle. Kahvipaahtimonsa Lipsanen oli myynyt Tukolle jo 1983[1]. Lipsasen perheen jäsenet kuitenkin jatkoivat vaatetehtaan parissa Lipsanen Oy Mimikan nimellä.[2]. Nyt Mimika on sijoitusyhtiö ja selvitystilassa.[3]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauppaneuvos (1943) August Lipsanen (1876–1948) perusti sotaväestä vapauduttuaan tukku- ja vähittäiskaupan Poriin 1910, aluksi yhdessä kauppias Antti Kierin kanssa, joka kuitenkin luopui osuudestaan jo parin vuoden kuluttua. Lipsanen alkoi kulkea ostamassa viljaa ja muuta myytävää erityisesti Pietarista. Parhaimmillaan Pietarista tuli Poriin kolme junanvaunullista jauhoja. Vuonna 1926 Lipsanen osti porilaisen Gustaf Efraim Rambergin kauppahuoneen ja sulautti sen omaansa. Suomen suurimpien yksityisten tukkuliikkeiden joukkoon kasvanut[4] yritys muutettiin osakeyhtiöksi 1938, jolloin sillä oli 125 työntekijää. August Lipsasen kuoltua 1948 johto siirtyi hänen pojalleen Erkille.[2]
Lipsasen liiketoimiin kuului 1930-luvulla myös kahvin paahtaminen, autojen huolto ja bensiinin tuonti.[4] Vaatetustehdas alkoi kehittyä 1930-luvun puolivälissä perustetusta kangasosastosta ja ompelimosta, jossa ennen sotia työskenteli 25 naista ompelemassa miesten paitoja, esiliinoja ja työvaatteita. Sotien jälkeen alettiin valmistaa patjoja ja sängynpeittoja ja vähitellen miesten, naisten ja lasten ulkoiluvaatteita, puseroita ja housuja Aloy-tuotemerkillä. 1960-luvulla laajennettiin naisten muotivaatteisiin ja parisataa henkeä työllistänyt yritys muutti Satakunnan Teollisuustaloon uusien samalla konekantansa.[2]
Aloyn ohella Lipsasen vaatemerkkejä olivat Mimika ja Game. Mallistoja suunnittelivat Marjaana Ryselin, Liisa Satomaa, Marja Eskola, Jukka Rintala ja Pirkko Hartiala.[2]
Vuonna 1988 Lipsasen kauppahuone sulautui Tukoon, jota August Lipsanen oli ollut mukana perustamassa.[4] Vaateteollisuutta jatkettiin kuitenkin suvun voimin. Lipsanen Oy Mimika osti kaarinalaisen Master-Coatin. Ompelutyö alettiin teettää Virossa ja Venäjällä, mutta leikkaus ja viimeistely jäi Suomeen. Noin kolmannes 1990-luvun tuotannosta meni vientiin muihin Pohjoismaihin ja Länsi-Eurooppaan. Master-Coat sai Kirsti Raekallion suunnittelemalla mallistolla vuoden 1996 Kultainen vaatepuu -palkinnon.[5] Muita 1990-luvun suunnittelijoita Lipsasen vaatteille olivat Marjatta Luostarinen ja Anne Paronen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lipsanen myi Porin paahtimonsa Tukolle. Helsingin Sanomat, 23.11.1983, s. 28.
- ↑ a b c d e Piippa Lappalainen ja Mirja Almay: Kansakunnan vaatettajat, s. 52–53. WSOY, 1996. ISBN 978-9510208649.
- ↑ Yrityshaku: Lipsanen Oy Mimika, Kauppalehti. Viitattu 5.6.2014.
- ↑ a b c Uola, Mikko: Kauppaneuvos August Lipsanen (1876–1948). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 11.2.2011. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Ritva Pesola: Master-Coat sai vaatetusteollisuuden kunniapalkinnon (Arkistoitu – Internet Archive), Kauppalehti 25.01.1996 , sivu 5. Viitattu 5.6.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Uola, Mikko: Kauppaneuvos August Lipsanen (1876–1948). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 11.2.2011. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.