Alma Tour

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Alma Tour (bulg. Алма Тур) oli bulgarialainen vuonna 1991 perustettu matkatoimisto, joka toimi myös Suomessa vuodesta 2008 konkurssiinsa 2011 asti. Sillä oli myös oma tilauslentoyhtiö Alma Tour Fly, jonka kalustona oli Airbus-koneita.[1][2][3]

Vuonna 2001 Alma Tour alkoi laajentua Bulgariasta Pietariin ja Moskovaan ja sitten Ukrainaan, Latviaan, Liettuaan ja Viroon. Suomeen Alma Tour tuli keväällä 2008.[3]

Syyskuussa 2011 noin tuhat turistia, valtaosin venäläisiä, jäi jumiin Bulgariaan Alma Tourin vaikeuksien vuoksi.[1] Joukossa oli myös suomalaisia, jotka lennätettiin kotiin Suomen kuluttajaviraston kustannuksella.[4]

Alma Tourin päävelkojat olivat Bulgarian Commercial Corporate Bank (Корпоративна търговска банка, 15 miljoonaa euroa) ja tilauslentoja hoitanut Bulgaria Air (3,6 miljoonaa euroa).[1] Alma Tour omisti hotelleja Mustanmeren rannalla ja Banskon vuoristokohteessa.[5]

Alma Tour teki Suomesta valmismatkoja Bulgarian ohella muun muassa Egyptiin, Maltaan ja Dubaihin.[6][7]

Alma Tour tuli Suomessa tunnetuksi Matkaoppaat-tositelevisiosarjan kolmannella tuotantokaudella, jolloin sen päähenkilöinä esiintyivät Alma Tourin oppaat Bulgarian Sunny Beachillä.[8][9][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Bulgaria's Notorious Alma Tour Officially Bankrupt, Novinite.com 16.2.2012. Viitattu 22.9.2014.
  2. Alma Tour, Rantapallo. Viitattu 22.9.2014.
  3. a b Alma Tour (Arkistoitu – Internet Archive), Kuumat matkat. Viitattu 24.9.2014.
  4. Alma Tour konkurssiin, Uusi Suomi 5.10.2011. Viitattu 22.9.2014.
  5. Alma Tour suspends operations (Arkistoitu – Internet Archive), Sofia Echo 20.9.2011. Viitattu 22.9.2014.
  6. Matkatoimisto Alma Tour konkurssiin, Turun Sanomat 5.10.2011. Viitattu 22.9.2014.
  7. a b Matkaoppaisiin uusi pomo, Iltalehti 13.4.2011. Viitattu 22.9.2014.
  8. Alma Tourin tilanne yllätti Nelosen: "Toisesta tuotantokaudesta oli puhetta" iltalehti.fi. Viitattu 3.10.2012.
  9. Matkaoppaat näkyy Alma Tourin konkurssista huolimatta 4.10.2011. iltasanomat.fi. Arkistoitu 15.4.2014. Viitattu 3.10.2012.