Alli Lahtinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alli Kyllikki Lahtinen
Suomen sosiaali- ja terveysministeri
Auran II hallitus[1]
29.10.197123.2.1972
Liinamaan hallitus[1]
13.6.30.11.1975
Edeltäjä Pekka Kuusi[2]
Seija Karkinen[2]
Seuraaja Osmo Kaipainen[2]
Irma Toivanen[2]
Suomen toinen sosiaali- ja terveysministeri
Auran I hallitus[1]
14.5.15.7.1970
Edeltäjä [3]
Seuraaja Katri-Helena Eskelinen[3]
Tiedot
Syntynyt 11. huhtikuuta 1926[4]
Korpilahti[4]
Kuollut 22. toukokuuta 1976 (50 vuotta)[4]
Helsinki[4]
Ammatti pääjohtaja

Alli Kyllikki Lahtinen (o.s. Ilomäki; 11. huhtikuuta 1926, Korpilahti22. toukokuuta 1976 Helsinki) oli suomalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko, joka toimi 1968–1976 Sosiaalihallituksen pääjohtajana sekä kolmesti sosiaali- ja terveysministerinä. Lahtinen oli Suomen ensimmäinen nainen, joka nimitettiin suuren keskusviraston johtoon.

Alli Lahtisen vanhemmat olivat korpilahtelainen osuuskaupan myymälänhoitaja Muisto Ilomäki ja siivooja sekä keittäjä Lyydia Johanna Salonen. Perhe muutti vuonna 1929 Hyvinkäälle, jossa isä kuului kauppalanvaltuustoon sosiaalidemokraattien edustajana. Alli Ilomäki kirjoitti ylioppilaaksi 1944 ja liittyi hänkin samana vuonna Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen (SDP). Hän muutti sen jälkeen Kotkaan, jossa työskenteli kaksi vuotta Eteenpäin-lehden toimittajana ja sen jälkeen Kotkan kaupungin lastensuojelulautakunnan virkailijana 1946–1949 sekä työväenopiston suomen kielen ja laskennon opettajana 1947–1950. Vuodesta 1947 hän oli naimisissa palomies Kaarlo Lahtisen kanssa. Alli Lahtinen jatkoi Kotkasta käsin opiskelua Helsingin Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa pääaineenaan sosiaalipolitiikka. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi 1956 tehtyään lopputyönsä Kotkan satamatyöläisten työnsaanti- ja ansiomahdollisuuksista.[4] Lahtinen suoritti opintonsa lukemalla bussissa pitkien päivittäisten työmatkojensa aikana – hän nimittäin kulki toistakymmentä vuotta töihin Helsinkiin linja-autolla Porvoosta asti.lähde?

Lahtinen työskenteli invalidien työhönsijoitustoimiston hoitajana 1958–1959 ja Kotkan sosiaalilautakunnan lastensuojelujohtajana 1959–1968. Hän oli Kotkan kaupunginvaltuuston jäsen 1954–1968 ja hänellä oli myös runsaasti muita paikallisia luottamustoimia. Samanaikaisesti Lahtinen rakensi uraa sosiaalidemokraattisen puolueen naisjärjestöissä ja kohosi pian puolueen eturivin naispoliitikkoihin, mutta ei ollut koskaan ehdolla eduskuntaan. Puolueen hajaannuksessa 1950–1960-luvuilla hän kuului niin sanottuihin leskisläisiin. Lasten, vanhusten ja työläisnaisten etujen puolustajana profiloitunut Lahtinen nimitettiin vuonna 1968 vasta perustetun Sosiaalihallituksen pääjohtajaksi, mikä teki hänestä ensimmäisen naisen suuren keskusviraston johdossa Suomessa. Hän toimi tehtävässä kuolemaansa asti. Pääjohtajakautenaan Lahtinen oli kolmesti ammattiministerinä virkamieshallituksissa: toisena sosiaali- ja terveysministerinä Auran I hallituksessa 1970 sekä sosiaali- ja terveysministerinä Auran II hallituksessa 1971–1972 ja Liinamaan hallituksessa 1975. Hänen suhdettaan pääministeri ja ylipormestari Teuvo Auraan on luonnehdittu hyvin läheiseksi.[4] Hänen avioliittonsa luhistui 1970-luvun alussa ja oli julkinen salaisuus että hän seurusteli Auran kanssa. He suunnittelivat avioliittoa kunhan Lahtisen avioero olisi ollut lopullisesti selvä, mutta Lahtinen menehtyi täpärästi ennen avioeronsa virallistumista.[5] Hän kuoli aivoverenkiertohäiriöön vain 50-vuotiaana.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Alli Lahtinen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
  2. a b c d Suomen sosiaali- ja tervysministerit Valtioneuvosto. Viitattu 26.2.2012.
  3. a b Suomen ministerit sosiaali- ja terveysministeriössä Valtioneuvosto. Viitattu 26.3.2012.
  4. a b c d e f g Maria Lähteenmäki: Lahtinen, Alli (1926 - 1976) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 21.3.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. Tamminiemen Pesänjakajat, 8. painos 1989, s. 147


Edeltäjä:
Pekka Kuusi
Seija Karkinen
Suomen sosiaali- ja terveysministeri
19711972
1975
Seuraaja:
Osmo Kaipainen
Irma Toivanen