Allan Staffans

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Allan Staffans (13. helmikuuta 1880 Vaasa19. lokakuuta 1946 Turku) oli suomalainen teknikko[1], vuorineuvos ja telakanjohtaja.

Staffansin valmistuttua teknikoksi Vaasan Teollisuuskoulusta hän meni töihin Kone- ja Siltarakennukselle ja nimitettiin laivanrakennusmestariksi. Vuosina 19021914 hän toimi Siperiassa höyrylaivojen ja ruoppaajien rakennustöiden johtajana. Telakan toiminta päättyi Venäjän vallankumoukseen.

Maaliskuussa 1918 Staffans osallistui venäläisten joukkojen hallussa olleiden Suomenlinnan tykkien sabotaasiin.[2]

Vuoden 1921 alusta Staffansista tuli turkulaisen Ab Vulcanin toimitusjohtaja. Yritys yhdistyi vuonna 1924 Aurajoen vastarannalla sijainneen Ab Crichtonin kanssa. Staffans nimitettiin uuden telakkayhtiön johtoon. Staffansin johdolla koko telakka modernisoitiin perinpohjaisesti. Hänen erinomainen venäjän kielen ja venäläisen mentaliteetin tuntemuksensa ansiosta hän onnistui saamaan lukuisia laivatilauksia Neuvostoliitosta.

Telakka vaihtoi omistajaa kahteen otteeseen 1930-luvulla. Ensin omistajaksi tuli Kone- ja Siltarakennus, jonka Wärtsilä myöhemmin otti haltuunsa. Staffans nautti Wärtsilän pääjohtajan, Wilhelm Wahlforssin luottamusta. Vuonna 1938 Staffans sai vuorineuvoksen arvon.

Staffansin ammattitaidosta ja vanhoista liikesuhteista oli suurta hyötyä sotakorvauksena toimitettavista laivoista neuvoteltaessa.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Staffansin puoliso oli Selma Elisabeth o.s. Kjell. He saivat kaksi tytärtä, Margitin ja Gunvorin. Margit avioitui Crichton-Vulcanin tunnetun laivasuunnittelija Gösta Ruskon kanssa. Rusko kuoli äkilliseen sairauteen 1943 ja Margit paria kuukautta myöhemmin. Allan ja Elisabeth Staffans ottivat hoiviinsa heidän kaksi lastaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nils von Knorring: Aurajoen veistämöt ja telakat. Vaasa: Schildts Förlags Ab, Espoo, 1995. ISBN 951-50-0735-6.