Alistaminen
Alistaminen eli alistus tarkoittaa Suomen oikeusjärjestyksessä jonkin viranomaisen tai tuomioistuimen tekemän päätöksen saattamista ylemmän viranomaisen tai oikeusasteen tarkastettavaksi, ennen kuin se voi tulla voimaan. Päätökset oli lain mukaan alistettava viran puolesta, eikä asianomaisen tarvinnut itse hakea alistusta.
Alistaminen rikosasioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alistusmenettelyä rikosasioissa ei enää käytetä, mutta se oli aiemmin Suomessa tärkeä oikeussuojakeino. Ylempi oikeusaste tutki alemman oikeusasteen päätöksen oikeellisuuden.
Säännökset 1930-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useimmissa törkeimmissä rikosasioissa alioikeuden tekemä ratkaisu oli alistettava hovioikeuden tarkastettavaksi. Alioikeuden päätös oli ikään kuin pelkkä ehdotus päätökseksi, koska tätä päätöstä ei voitu miltään osin panna täytäntöön ilman alistusta. Alioikeuden päätös oli alistettava hovioikeudelle 1930-luvun oikeuskäytännössä:[1]
- kun jotakuta oli syytetty rikoksesta tai osallisuudesta rikokseen, josta saattoi tulla kuolemanrangaistus tai kuritushuonetta elinkaudeksi, taikka
- jos joku oli tuomittu rangaistukseen rikoksesta, josta saattoi tulla kuritushuonetta korkeintaan kuusi vuotta tai enemmän, taikka osallisuudesta tällaiseen rikokseen.
Kaikki muut kuin yllä luetellut rikosasiat ratkaisi alioikeus lopullisesti, ja niihin tyytymättömän oli haettava muutosta valittamalla hovioikeuteen.[1] [L 1]
Kun hovioikeus oli tuominnut jonkun kuolemanrangaistukseen, oli päätös alistettava korkeimman oikeuden tutkittavaksi.[1]
Alistus hallintoasioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alistus hallintoprosessissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alistus on hallintoprosessin vireillepanomuoto, jonka perusteella hallinto-oikeus tutkii henkilökohtaisen vapauden rajoittamista tai menettämistä koskevan toimenpiteen laillisuuden. Henkilökohtaisen vapauden menettämistä koskevat päätökset on Suomen perustuslain 7 §:n 3. momentin mukaan voitava saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi.[2] [L 2]
Hallintoviranomainen voi päättää vapaudenmenetyksestä sosiaali- ja terveydenhuoltoasioissa muun muassa määrätessään henkilön otettavaksi huostaan tai tahdosta riippumattomaan hoitoon. Tällaisen päätöksen lainmukaisuuden tarkastaminen kuuluu hallinto-oikeuden toimivaltaan, ja asia tulee normaalisti vireille päätöksen tehneen viranomaisen aloitteesta alistuksella. Alistusmenettelyn tarkoituksena on turvata potilaan tai lapsen oikeusturva viran puolesta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lakiviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Rikoslain voimaanpanoasetuksen 46 §, joka kumottiin lailla 31.8.1978/661.
46 §: Alioikeuden tutkimus ja tuomio on alistettava hovioikeuden tarkastettavaksi, jos jotakuta on syytetty rikoksesta, josta saattaa tulla kuolemanrangaistus tahi kuritushuonetta elinkaudeksi, taikka jos joku on tuomittu rangaistukseen rikoksesta, josta saattaa tulla kuritushuonetta korkeintaan kuusi vuotta tahi enemmän, taikka osallisuudesta jossakin sellaisessa rikoksessa; kuitenkaan ei tämä säännös koske niitä rikoksia, jotka mainitaan rikoslain 28 luvun 5 §:n 1 momentissa ja 32 luvun 2 §:ssä. Muita rikosasioita älköön alistettako, vaan oikeuden päätökseen tyytymätön valittakoon siitä hovioikeuteen, niinkuin laissa on säädetty. - ↑ ● Tartuntatautilaki (25.7.1986/583), 15a–18 §.
● Päihdehuoltolaki (17.1.1986/41), 12 §.
● Mielenterveyslaki (14.12.1990/1116), 11–13 §.
● Asetus pakkolaitoksesta (11.6.1971/448), 3–5 §.
● Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (23.6.1977/519), 33 §.
● Puolustustilalaki (22.7.1991/1083), 12 §.