Alicia Keys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alicia Keys
Alicia Keys, Lisboa 08 c.jpg
Alicia Keys Lissabonissa, Portugalissa maaliskuussa 2008.
Syntynyt 25. tammikuuta 1981 (ikä 33)
Manhattan, New York, New York
Aktiivisena 1997–
Tyylilajit R&B
soul
pop
Ammatit laulaja-lauluntekijä
multi-instrumentalisti
säveltäjä
sovittaja
tuottaja
näyttelijä
kirjailija
runoilija
Soittimet piano
koskettimet
sello
syntetisaattori
vokooderi
kitara
basso
Levy-yhtiöt RCA Records
J Records
Arista Records
Columbia Records

Alicia Keys (oikealta nimeltään Alicia Augello Cook, s. 25. tammikuuta 1981 Manhattan, New York, New York) on yhdysvaltalainen R&B/soul-laulaja, pianisti ja näyttelijä. Hänen taiteilijanimensä viittaa pianon koskettimiin.[1] Keys on naimisissa rap-artisti-tuottaja Swizz Beatzin (oik. Kasseem Dean) kanssa ja heillä on yksi poika, Egypt (s. 14. lokakuuta 2010).[2][3]

Alicia Keys on julkaissut uransa aikana kuusi albumia: Songs in A Minor (2001), The Diary of Alicia Keys (2003), Unplugged (2005), As I Am (2007), The Element of Freedom (2009) ja Girl on Fire (2012). Keysin albumeja on myyty maailmanlaajuisesti yli 30 miljoonaa kappaletta.

Musiikkiuran ohella Keys on näytellyt myös muutamissa elokuvissa: Smokin' Aces (2007), The Nanny Diaries (2007) ja The Secret Life of Bees (2008).

Alicia Keys on voittanut uransa aikana lukuisia palkintoja, muun muassa 14 Grammy-palkintoa, viisi American Music Awardia ja kolme World Music Awardia. Vuonna 2009 Billboard-lehti valitsi hänet vuosikymmenen R&B-artistiksi.[4]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keys syntyi monikulttuuriseen perheeseen. Äiti Teresa "Terri" Augello on irlantilais-italialainen lakimiehen avustaja ja osa-aikainen näyttelijä. Jamaikalainen isä Craig Cook on stuertti.[5] Keysin vanhemmat erosivat hänen ollessa kaksivuotias ja hänen äitinsä kasvatti hänet siitä lähtien yksinhuoltajana Hell's Kitchenin alueella New Yorkissa. Keys alkoi soittaa pianoa seitsemänvuotiaana ja ensimmäisen kappaleensa hän sävelsi neljätoistavuotiaana. Kappale "Butterflyz" julkaistiin myöhemmin hänen debyyttialbumillaan. Valmistuttuaan high schoolista Keys aloitti opinnot Columbian yliopistossa, mutta hän päätti keskeyttää ne muutaman viikon jälkeen keskittyäkseen täysipainoisesti musiikkiuran luomiseen.

Laulajanura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keysin debyyttialbumi Songs in A Minor julkaistiin Clive Davisin vuonna 2000 perustaman J Records -levy-yhtiön kautta kesäkuussa 2001. Levy oli menestys sekä kriitikoiden keskuudessa että kaupallisesti. Se oli heinä-elokuussa 2001 kolmella viikolla Yhdysvaltain myydyin albumi ja yhteensä albumia on myyty Yhdysvalloissa yli kuusi miljoonaa kappaletta ja maailmanlaajuisesti yli yksitoista miljoonaa kappaletta. Albumilta julkaistiin useita singlejä, joista menestyneimmäksi nousi ensimmäisenä julkaistu "Fallin'", joka palkittiin myöhemmin muun muassa vuoden kappaleen Grammy-palkinnolla. Hän voitti vuoden 2002 Grammy-gaalassa yhteensä viisi palkintoa, parhaan kappaleen Grammyn lisäksi muun muassa parhaan uuden artistin palkinnon.

Alicia Keys Frankfurtissa vuonna 2002.

Keys julkaisi kakkosalbuminsa The Diary of Alicia Keys vuoden 2003 loppupuolella. Levyä myytiin ensimmäisellä viikollaan yli 618 000 kappaletta ja yhteensä sitä on myyty yli yhdeksän miljoonaa kappaletta. Hän voitti vuoden 2005 gaalassa neljä Grammy-palkintoa, kategorioissa paras R&B-albumi, paras naisartistin R&B-esitys ("If I Ain't Got You"), paras R&B-kappale ("You Don't Know My Name") ja paras R&B-duetto tai ryhmäesitys ("My Boo", duetto Usherin kanssa, joka löytyy Usherin Confessions- albumin erikoispainokselta). Keys oli ehdolla myös kategorioissa vuoden albumi, vuoden kappale ("If I Ain't Got You"), toistamiseen kategoriassa paras R&B-duetto tai ryhmäesitys ("Diary", esitys yhtyeen Tony! Toni! Toné! kanssa) ja toistamiseen kategoriassa paras R&B-kappale ("My Boo").

Vuonna 2005 julkaistiin Keysin livealbumi Unplugged, joka kuuluu MTV Unplugged -sarjaan. Levy sai vuoden 2006 Grammy-gaalassa neljä ehdokkuutta, muun muassa kategorioissa paras R&B-albumi ja paras R&B-kappale. Lisäksi Keys oli ehdolla kategoriassa paras R&B-duetto kappaleella "If This World Were Mine" (duetto Jermaine Paulin kanssa), joka julkaistiin Luther Vandrossin tribuuttialbumilla So Amazing: An All-Star Tribute To Luther Vandross. Keys duetoi vuonna 2005 Ray Charlesin kanssa kappaleella "America The Beautiful", joka julkaistiin albumilla Genius & Friends.

Alicia Keys Tokiossa kesällä 2008.

Marraskuussa 2007 ilmestyi Alicia Keysin kolmas studioalbumi As I Am. Se debytoi Billboard 200 -listan ykkösenä myyden ensimmäisellä viikolla 742 000 kappaletta, mikä oli siihen mennessä vuoden 2007 toiseksi paras viikkomyynti ja paras naissooloartistin myynti Yhdysvalloissa sitten Norah Jonesin vuoden 2004 albumin Feels Like Home.[6] Albumin ensimmäisestä singlestä "No One" tuli maailmanlaajuinen hitti sekä Keysin uran kolmas ykköshitti Yhdysvalloissa. Hän voitti kappaleella kaksi Grammy-palkintoa vuoden 2008 gaalassa, kategorioissa paras R&B-kappale ja paras naisartistin R&B-esitys. Lisäksi Keys voitti palkinnon maailman parhaiten myyneenä R&B-artistina vuoden 2008 World Music Awardseissa. Keys levytti yhdessä Jack Whiten kanssa kappaleen "Another Way to Die", joka toimi James Bond -elokuvan 007 Quantum of Solace tunnuskappaleena. Vuoden 2009 Grammy-gaalassa Keys voitti palkinnon kappaleella "Superwoman" kategoriassa paras naisartistin R&B-esitys.

Vuoden 2009 loppupuolella Keys vieraili Jay-Z:n albumilla The Blueprint 3 kappaleella "Empire State of Mind", josta tuli suuri hitti Yhdysvalloissa.[7]

Neljäs studioalbumi, The Element of Freedom, julkaistiin joulukuussa 2009. Se nousi Yhdysvalloissa ilmestymisviikollaan Billboard 200 -listan kakkoseksi ja sitä myytiin ensimmäisellä viikolla 417 000 kappaletta.[8] Albumilta on julkaistu singlet Doesn't Mean Anything, Try Sleeping with a Broken Heart, Empire State Of Mind ja Un-Thinkable (I'm Ready). The Element of Freedom on Keysin ensimmäinen albumi, joka nousi albumilistan ykköseksi Englannissa.[9] Vuonna 2010 Keys julkaisi oman versionsa Blondien kappaleesta "Rapture" Sinkkuelämää 2 -elokuvan soundtrackillä. Lisäksi hän levytti kappaleen "Fireworks" Draken kanssa albumille Thank Me Later. Toisin kuin aikaisemmat levyt, The Element of Freedom ei saanut yhtään ehdokkuutta vuoden 2011 Grammy-gaalassa.[10] Sen sijaan kappale "Empire State of Mind" oli ehdolla kolmessa kategoriassa: vuoden äänite, paras yhteistyö (rap & laulu) ja paras rap-kappale. Kappale palkittiin kahdessa jälkimmäisessä.[7][11]

Elokuvat ja televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keys on työskennellyt myös näyttelijänä. Hän esiintyi televisiossa ensimmäisen kerran jo vuonna 1985, jolloin hänellä oli pieni rooli yhdessä tilannekomediasarja The Cosby Show’n jaksossa. Vuosina 2001 ja 2003 hän vieraili sarjoissa Siskoni on noita ja American Dreams. Vuonna 2007 hän teki ensimmäisen isomman roolinsa elokuvassa Smokin’ Aces, jossa näyttelivät hänen lisäkseen muun muassa Ben Affleck, Jeremy Piven, Ryan Reynolds ja Andy García. Keys esitti elokuvassa palkkamurhaaja Georgia Sykesia. Hänellä on rooli myös samana vuonna julkaistussa draamakomediassa The Nanny Diaries, joka perustuu samannimiseen romaaniin. Lisäksi vuonna 2007 Keys esiintyi draamasarjassa Cane esittäen itseään. Vuonna 2008 Keys näytteli June Boatwrightia Will Smithin tuottamassa elokuvassa The Secret Life of Bees, jossa esiintyivät myös Dakota Fanning, Paul Bettany, Jennifer Hudson, Sophie Okonedo ja Queen Latifah.

Hyväntekeväisyystyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alicia Keys osallistuu aktiivisesti hyväntekeväisyyteen. Hän on Keep A Child Alive (KCA) -järjestön yksi perustajista ja hän toimii myös järjestön keulakuvana. KCA kerää varoja afrikkalaisille HIV-viruksesta ja aidsista kärsiville ihmisille, joilla ei ole varaa lääkehoitoon. Keys emännöi joka vuosi New Yorkissa ja Lontoossa järjestettävän KCA Black Ball -konsertin, jonka lipputulot lahjoitetaan KCA:lle. Vuoden 2005 Maailman aids-päivää varten Keys duetoi yhdessä U2:n Bonon kanssa kappaleen "Don't Give Up (Africa)", joka on uusintaversio Peter Gabrielin ja Kate Bushin kappaleesta "Don't Give Up".[12] Vuoden 2009 Maailman aids- päivää varten Keys konsertoi New Yorkissa ja kaikki konsertin lipputulot lahjoitettiin Keep A Child Alive -järjestölle. Konsertti näytettiin ilmaiseksi myös YouTubessa.[13]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2001: "Fallin'" (Billboard Hot 100 #1, Hot R&B/Hip-Hop Songs #1)
  • 2002: "Brotha Part II" (Angie Stone feat. Alicia Keys ja Eve)
  • 2002: "A Woman's Worth"
  • 2002: "How Come You Don't Call Me"
  • 2002: "Gangsta Lovin'" (Eve feat. Alicia Keys)
  • 2002: "Girlfriend"
  • 2003: "You Don't Know My Name" (Billboard Hot R&B/Hip-Hop Songs #1)
  • 2004: "If I Ain't Got You" (Billboard Hot R&B/Hip-Hop Songs #1)
  • 2004: "Diary" (feat. Tony! Toni! Toné!)
  • 2004: "Karma"
  • 2004: "My Boo" (duetto Usherin kanssa) (Billboard Hot 100 #1, Hot R&B/Hip-Hop Songs #1)
  • 2005: "Unbreakable"
  • 2006: "Every Little Bit Hurts"
  • 2006: "Ghetto Story Chapter 2" (Cham feat. Alicia Keys)
  • 2007: "No One" (Billboard Hot 100 #1, Hot R&B/Hip-Hop Songs #1)
  • 2008: "Like You'll Never See Me Again"
  • 2008: "Teenage Love Affair"
  • 2008: "Superwoman"
  • 2008: "Another Way to Die" (duetto Jack Whiten kanssa)
  • 2009: "Looking For Paradise" (Alejandro Sanz feat. Alicia Keys) (#1 Billboard Hot Latin Songs)
  • 2009: "Empire State of Mind" (Jay-Z:n kanssa) (Billboard Hot 100 #1)
  • 2009: "Doesn't Mean Anything"
  • 2009: "Try Sleeping With a Broken Heart"
  • 2010: "Put It in a Love Song" (feat. Beyoncé)
  • 2010: "Empire State of Mind [Part II] Broken Down (Britannian singlelista #4)
  • 2010: "Un-Thinkable (I'm Ready)" (Billboard Hot R&B/Hip-Hop Songs #1)
  • 2010: "Wait Til You See My Smile"
  • 2012: "Girl on Fire"
  • 2012: "Brand New Me"
  • 2013: "New Day"
  • 2013: "Fire We Make" (Maxwellin kanssa)
  • 2013: "Tears Always Win"

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Associated Press: Alicia Keys: Mom Helped Pick Stage Name FOXNews.com. 11.11.2007. (englanniksi)
  2. Alicia Keys Marries Swizz Beatz Billboard.com. 2.8.2010.
  3. Alicia Keys Has a Baby Boy People.com. 15.10.2010.
  4. Alicia Keys named top R&B artist of decade 18.12.2009. Reuters.com.
  5. Alicia Keys' Early Years To Be Made Into A TV Series MTV.com. 12.1.2006.
  6. Alicia Keys 'As I Am' Bows Big at No. 1 Billboard.com. 21.11.2007. (englanniksi)
  7. a b Rodriguez, Jayson: Jay-Z's Grammy-Nominated 'Empire State Of Mind': How Did It Happen? MTV.com. 4.2.2011. Viitattu 17.6.2013. (englanniksi)
  8. Susan Boyle Blocks Alicia Keys From No. 1 On Billboard 200 23.12.2009. Billboard.com: Nielsen Business Media, Inc. Viitattu 5.1.2010. (englanniksi)
  9. Alicia Keys Scores First U.K. No. 1 Album Billboard.com. 8.2.2010. (englanniksi)
  10. Grammy Awards Snubs: Alicia Keys, “Hey Soul Sister,” R&B Showbiz411.com. 2.12.2010.
  11. Canada, Danielle: 53rd Annual Grammy Award Winners [Full List] Hiphopwired.com. 14.2.2011. Viitattu 17.6.2013. (englanniksi)
  12. Bono and Alicia Keys : Don't Give Up (Africa)
  13. Alicia Keys World AIDS Day benefit concert to stream on YouTube for free Examiner.com. 30.11.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]