Alfonso VIII (Kastilia)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alfonso VIII

Alfonso VIII oli Kastilian kuningas vuosina 1158–1214.[1] Alfonson äiti oli kuollut lapsivuoteeseen ja isän Sancho III:n kuollessa hän oli vain kaksivuotias. Alfonson alaikäisyysvuodet olivat suuren sisäisen hajaannuksen aikaa Kastiliassa, kun Laran ja Castron ylhäisöperheet taistelivat vallasta ja kontrolloivat lapsikuningasta.[2] Myös Alfonson setä Leónin kuningas Ferdinand II pyrki hyötymään tilanteesta ja liittämään osan Kastilian alueista omaan valtakuntaansa. Hän tunkeutui maahan Castrojen kutsusta, piti muutamia vuosia Toledon varuskuntaa hallussaan ja hänet jopa nimitettiin veljenpoikansa ohjaajaksi. Ferdinandin ei kuitenkaan onnistunut saada Alfonson huoltajuutta ja niin hän lopulta vetäytyi Kastiliasta jättäen maan Lara-suvun käsiin. Samanaikaisesti Navarran kuningas Sancho VI otti haltuunsa Logrönon ja muita Navarran rajamailla sijaitsevia kastlialaisia kaupunkeja.[3]

Almohadien saatua valtaansa Murcian taifan vuonna 1172 kalifit alkoivat olla varteenotettava uhka myös kristityille kuningaskunnille. Almohadit etenivät Toledoon, piirittivät Hueten 1172 ja hävittivät Talaveraa 1173. Vuonna 1174 heidän hyökkäyksensä suuntautui Leóniin, jossa Alcántara kukistui. Paavi Aleksanteri III lupasi autuutta muslimeja vastustaville ja julisti Almohadien kanssa yhteistyötä tekevät kirkonkiroukseen. Ferdinand II johti 1172 vastahyökkäystä Jerezin seuduille ja portugalilaiset etenivät Sevillaan saakka. Samoihin aikoihin täysi-ikäiseksi tullut Alfonso VIII aloitti oman merkittävän kampanjansa maureja vastaan. Ensimmäinen askel oli kuitenkin rauhan solmiminen Kastilian alueita omiinsa liittäneen Navarran kuninkaan kanssa. Maiden kuninkaat kutsuivat valittäjäksi Englannin kuninkaan Henrik II:n, joka vuonna 1176 ratkaisi aluekiistan Kastilian hyväksi.[4]

Alfonso VIII valtasi Cuencan syyskuussa 1177 ja palatessaan kotiin vapautti Aragonian kuninkaan Alfonso II:n Zaragozaa koskevista vasallinvelvoitteista. Vuonna 1179 nämä kaksi Alfonsoa tekivät suusanallisen sopimuksen koko Espanjan niemimaan jakamisesta: aie oli suunnattu muita kristittyjä kuningaskuntia vastaan, erityisesti Navarraa, ja muslimimaista Valencia, Jativa, Biar, Denia ja Calpe varattiin Alfonso II:n tulevia valloituksia varten ja muut alueet jäivät Alfonso VIII:n valloitettaviksi.[5]

Portugalin kuninkaan Alfonso Henriquesin kuoleman (1185) ja Ferdinand II:n kuoleman (1188) jälkeen Alfonso VIII oli alueen kiistatta voimakkain kristitty hallitsija. Hänen yrityksensä hyötyä tilanteesta johti kuitenkin siihen, että Kastilian naapurivallat lopulta liittoutuivat häntä vastaan. Leónin kuninkaasta Alfonso IX:stä tuli hänen katkerin kilpailijansa.[6] Almohadien vastaisen taistelun sijaan kristityt kuninkaat liittoutuivat Kastilian Alfonso VIII:tä vastaan. Aragonian Alfonso II ja Navarran Sancho VI tekivät Kastilian vastaisen liittosopimuksen vuonna 1190 ja seuraavana vuonna siihen liittyivät León ja Portugali. Jokainen valtakunta sitoutui Kastilian vastaiseen taisteluun sekä lupasi olla solmimatta erillisrauhaa Alfonso VIII:n kanssa. Paavi Celestinus III teki vuonna 1194 rauhaan johtaneen sovintoesityksen, mikä ei tapahtunut hetkeäkään liian aikaisin, sillä jo seuraavana vuonna 1195 kalifi Abu Yusuf Ya'qub al-Mansur nousi suuren armeijan kera maihin ja eteni Cordobaan. Alfonso VIII riensi Alacrosiin, jossa hän antautui taisteluun odottamatta Alfonso IX:n lisäjoukkoja. Alfonso VIII kärsi kirvelevän tappion ja joutui sekasorrossa pakenemaan Toledoon.[7] Leónin ja Navarran kuninkaat käyttivät jälleen hyväkseen Alfonso VIII:n hädänalaista tilaa ja Alfonso IX solmi jopa liittolaissopimuksen Almohadien kanssa. Aragonian Alfonso II tajusi keskinäisen riitelyn vaarat kristityille kuninkaille ja yritti välittää rauhaa. Hän kuitenkin kuoli vuonna 1196.[8] Kastilian kuningattaren Leonoran tekemä rauhanaloite johti ensin Leónin kuninkaan Alfonso IX:n ja Kastilian prinsessan Berenguelan avioliittoon vuonna 1197 ja vuoteen 1209 mennessä tilanteen rauhoittumiseen myös muiden kristittyjen valtioiden kanssa.[9] Näin kuninkaat olivat valmiit kohtaamaan kalifin joukot vuonna 1212 Las Navas de Tolosan taistelussa. Taistelussa muslimit lyötiin perin pohjin ja se käänsi Espanjan historian suunnan.[10] Alfonso VIII kuoli vuonna 1214 ja kuninkaaksi tuli hänen poikansa Henrik I (1214–1217) ja tämän kuoltua vallan peri Berenguelan ja Alfonso IX:n poika Ferdinand III.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • O´Callaghan, J.F.: A history of Medieval Spain. United Kingdom: Cornell University, 1975. ISBN 0-8014-0880-6. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. O´Callaghan, s.679
  2. O´Callaghan, s.235
  3. O´Callaghan, s.236
  4. O´Callaghan, s.239
  5. O´Callaghan, s.240
  6. O´Callaghan, s.242
  7. O´Callaghan, s.243
  8. O´Callaghan, s.244
  9. O´Callaghan, s.245
  10. O´callaghan, s.245-249
  11. O´Callaghan, s.681