Alexandros Panagoulis

Nimi:	Alexandros Panagoulis
Arvonimi:	Kreikan parlamentin jäsen
Kaudet:	1974-1976
Synnyinaika:	2. heinäkuuta, 1938
Synnyinpaikka:	Glyfada, Ateena
Kuolinaika:	1. toukokuuta, 1976
Kuolinpaikka:	Vouliagmenis Avenue, Ateena
Ammatti:	Poliitikko
Poliittinen puolue:	Keskusta Unioni
Toimi:	E.DI.N:in puheenjohtaja
Kaudet:	1974-1976

Alexandros Panagoulis (kreik. Αλέξανδρος Παναγούλης. 2. heinäkuuta 1939 – 1. toukokuuta 1976) oli kreikkalainen poliitikko ja runoilija. Hänellä oli aktiivinen rooli taistelussa Kreikan sotilasjunttaa vastaan (1967–1974). Hänestä tuli kuuluisa hänen yritettyään murhata 13. elokuuta 1968 diktaattori George Papadopouloksen, kuten myös hänen vankeusaikanaan kärsimästään kidutuksesta. Demokratian palautuksen jälkeen hänet valittiin Keskustaunionin (E.K.) johtoon

Henkilöhistoria

Alexandros Panagoulis syntyi Glyfadassa, Ateenassa. Hän oli Athena ja Vassilios Panagouliksen toinen poika. Hänen isänsä oli Kreikan armeijan upseeri. Hän oli Georgios Panagouliksen, diktatuurin uhrin, sekä Efstathioksen, poliitikon, veli. Hän opiskeli Ateenan kansallisessa teknillisessä korkeakoulussa (Metsovion Polytechnic) mekaniikan ja sähkötekniikan tiedekunnassa.

Politiikka

Teinivuosistaan lähtien demokraattiset arvot olivat innoittaneet Alexandros Panagoulista. Hän liittyi Georgios Papandreoun johdossa olleeseen Keskusta Unionin (E.K) nuorisojärjestöön (O.N.E.K). Järjestöstä tuli myöhemmin Helleeninen Demokraattinen Nuoriso (E.DI.N). Parlamentaarisen järjestyksen palauttamisen jälkeen hänestä tuli tämän saman järjestön (E.DI.N) pääsihteeri 3 syyskuuta 1974.

Diktatuurin vastustus

Alexandros Panagoulis osallistui aktiivisesti taisteluun sotilasjunttaa vastaan demokratian palauttamiseksi. Hän karkasi asevelvollisuusarmeijasta demokraattisen vakaumuksensa johdosta ja perusti Kansallinen Vastarinta -järjestön. Hän pakeni Kyprokselle laatiakseen toimintasuunnitelman. Hän palasi Kreikkaan, jossa kumppaneidensa tuella järjesti diktaattori Papadopouloksen salamurhayrityksen 13 elokuuta 1968 lähellä Varkizaa. Hän epäonnistui ja hänet vangittiin.

Kuten Oriana Fallazi toteaa, hänen yrityksensä oli äärimmäinen poliittinen teko diktatuuria vastaan. Hänen vapautumisensa jälkeisessä haastattelussa Fallazi kertoo hänen todenneen "En halunnut tappaa ihmistä. Halusin tappaa tyrannin."

A. Panagoulis tuomittiin sotilastuomioistuimessa 3 marraskuuta 1968 kuolemaan muiden Kansallisen Vastarinnan jäsenten kanssa. 17 marraskuuta 1968 kuljetettiin Aeginan saarelle teloitusta varten. Kansainvälisen yhteisön taholta tulevan poliittisen painostuksen johdosta juntta ei pannut teloitusta täytäntöön ja sen sijaan eristi hänet Bogiatin (S.F.B) sotilasvankilaan 25 marraskuuta 1968.

Alexandros Panagoulis kieltäytyi yhteistyöstä juntan kanssa ja häntä kidutettiin psyykkisesti ja ruumiillisesti. Hän pakeni Bogiatin (S.F.B) sotilasvankilasta 5 kesäkuuta 1969. Hänet pidätettiin jälleen pian ja pidettiin Goudin sotilasleirissä. Hänet palautettiin eristykseen Bogiatiin, mistä hän yritti paeta uudelleen useita kertoja.

Hän todistetusti kieltäytyi juntan armahdusehdotuksesta. Elokuussa 1973 neljän ja puolen vuoden vankeuden jälkeen, hänet vapautettiin osana yleistä armahdusta, jossa Kreikan kaikki poliittiset vangit armahdettiin George Papadopouloksen epäonnistuneessa yrityksessä liberalisoida hallitustaan. Panagoulis meni meni vaapaehtoiseen maanpakoon Firenzeen Italiaan osallistuakseen vastarintaan. Hän oli siellä Oriana Fallacin vieraana, josta tuli hänen kumppaninsa ja elämäkerran kirjoittaja.

Demokratian palautus

Demokratian palautuksen jälkeen Alexandros Panagoulis valittiin Parlamenttiin Keskusta Unioni - Uudet Voimat (E.K-N.D) listalta 1974. Hän esitti useita syytteitä valtavirtapoliitikoita vastaan, jotka avoimesti tai salaa olivat tukeneet junttaa. Hän ajautui lopulta erimielisyyteen puolueensa johtamisesta, josta hän erosi. Hän pysyi Kreikan parlamentissa sitoutumattomana edustajana. Hän pysyi syytöstensä takana, joissa hän syytti avoimesti Kansallisen Puolustuksen ministeri Evangelos Averofia ja muita. Hänta todistetusti painostettiin luopumaan syytteistään.

Alexandros Panagoulis kuoli 1 toukokuuta 1976 38-vuotiaana auto-onnettomuudessa Vouliagmenis-kadulla Ateenassa vain muutamia päiviä ennen hänen hallussaan olleiden juntan sotilaspoliisin arkistojen (E.S.A) suunniteltua julkaisemista. Kyseessä olleet arkistot, joita ei koskaan julkaistu, olisivat kiistatta todistaneet joidenkin valtavirtapoliitikkojen yhteistyöstä juntan kanssa. Kreikan lehdistössä on kirjoitettu paljon, että auto-onnettomuus oli järjestetty hiljentämään Panagoulis ja estämään arkistojen julkaisu.

Runoilijan ura

Juntta kidutti Alexandros Panagoulista päivittäin julmasti vankeuden aikana. Monet uskovat, että hän säilytti toimintakykynsä tahdonvoimansa, päättäväisytensä vakaumuksensa puolustamisessa sekä huumorintajunsa avulla. Vankeutensa aikana Bogiatissa Panagouliksen sanotaan kirjoittaneen runoja sellin seinille ja pienille paperin paloille usein käyttäen omaa vertaan musteena, kuten hänen runossaan "Maali" kerrotaan. Monet hänen runoistaan eivät ole säilyneet. Joka tapauksessa hänen onistui salakuljettaa joitain niistä ystävilleen vankeudesta tai kirjoittaa niitä myöhemmin uudelleen. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa julkaistiin hänen vankeusaikanaan Palermossa Italiassa 1972. Sen italiankielinen nimi on "Altri seguiranno: poesie e documenti dal carcere di Boyati", vapaasti suomennettuna "Toiset tulevat seuraamaan: Runoutta ja dokumentteja Boyatin vankilasta. Italialainen poliitikko Ferruccio Parri ja elokuvaohjaaja ja ajattelija Pier Paolo Pasolini kirjoittavat alkusanat. Tästä kokoelmasta A. Panagoulis palkittiin Viareggion kansainvälisellä runopalkinnolla (Premio Viareggio Internazionnale) seuraavana vuonna. Vapautumisensa jälkeen hän julkaisi toisen kokoelmansa Milanossa "Vi scrivo da un carcere in Grecia" vapaasti suomennettuna "Minä kirjoitan sinulle kreikkalaisesta vankilasta", jossa on Pier Paolo Pasolinin alkusanat. Hän oli aiemmin julkaissut useita kokoelmia kreikaksi, mukaan lukien "I Bogia", vapaasti suomennettuna "Maali".

Perintö

Alexandros Panagouliksen elämä ja työ ovat innoittaneet taiteilijoita. Kuuluista säveltäjä Mikis Theodorakis, jota juntta myös vainosi, on tehnyt sävellyksiä joihinkin hänen teksteihinsä. Sen lisäksi A. Panagouliksen elämä ja runous on ollut useiden tutkjoiden tutkimuksen kohteena. Näihin lukeutuu Un Uomo (Ihminen), jonka hänen kumppaninsa italialainen journalisti Oriana Fallaci on kirjoittanut.

Monille kreikkalaisille Alexandros Panagouliksen tyrannisoinnin yritys on taannut hänen asemansa vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien symbolina. Hän on esimerkki harvinaisesta tapauksesta, jossa salamurhan yrittäjä nostetaan demokratian sankariksi poliittisen eetoksensa vuoksi.

Kreikan valtion on Panagouliksen ystävien ja ihailijoiden painostuksesta painanut hänen kunniakseen postimerkin (1996), puhelinkortin (1996) ja antanut hänen nimensä aukioille ja asemille, mukaan lukien Alexandros Panagoulis -metroasema Ateenassa (2004).

Kirjallisuutta

• Fallaci, Oriana (1976), Intervista con la storia (Interview with History). John Shepley, Boston, Houghton Mifflin Company.
• Fallaci, Oriana (1979), Un Uomo: Romanzo (A Man), Milan, Rizolli. (italiaksi)
• Langlois, Denis (1969), Panagoulis, le sang de la Grèce, Pariisi, Maspéro. (ranskaksi)
• Mardas, Constantinos (1997), Alexandros Panagoulis – Kuoleman harjoitus, Ateena. (kreikaksi)
• Panagoulis, Alexandros (1974), Vi scrivo da un carcere in Grecia (Kirjoitan sinulle vankilasta Kreikassa), Milan, Rizzoli. (italiaksi)
• Panagoulis, Alexandros (1990), Altri seguiranno (Muut tulevat seuraamaan), Palermo, Flaccovio. (kreikaksi)
• Panagoulis, Alexandros, Runoja, Ateena, Papazisi. (kreikaksi)
• Panagoulis, Alexandros, 'Collected Poems', Ateena, Papazissis Publishers, 2002. (englanniksi)