Alex ja pelon aika
Sivulta puuttuu |
|
|
|---|---|
| Kirjailija | Marja-Leena Tiainen |
| Kieli | suomi |
| Genre | nuoret |
| Kustantaja | Tammi |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 334 |
| ISBN | 978-951-31-3689-5 |
|
Sarja: Alex-trilogia
|
|
| Seuraava | Alex, Aisha ja toivon aika |
 |
|
Alex ja pelon aika on Marja-Leena Tiaisen vuonna 2006 kirjoittama nuortenromaani.[1] Tiainen voitti kirjallaan Savonia-palkinnon ja koko Alex-trilogiasta Anni Swan -palkinnon 2009.[1] Kirja sai kaksi jatko-osaa Alex, Aisha ja toivon aika sekä Alex, Aisha ja Sam, mutta jatko-osat keskittyvät enemmän kuvaamaan pakolaislasten elämää kuin elämää kadulla.
Kirjaa ollaan jonkin verran verrattu kirjaan Kellopeliappelsiini mm. niiden molempien kuvaillessa elämää kaduilla, sekä Alex-nimisen päähenkilön vuoksi. Oikeasti kirjoilla on kuitenkin hyvin vähän tekemistä keskenään Kellopeliappelsiinin kuvatessa rikollisjengin tekosia ja aivopesua kun taas Alex ja pelon aika esittelee katulasten elämää, imppaamista, kerjäämistä ja maastamuuttoa. Lisäksi Kellopeliappelsiinin Alex on sydämetön rikollinen, mutta Alexin Alex on narkkareista ystävistään ja pahasta ympäristöstään huolimatta hyväsydäminen ja raitis niin huumeista, alkoholista kuin rikollisuudestakin. Sen verran kirjoilla kuitenkin on yhteistä että molemmat käsittelevät varastelua, katujengejä, itsensä tutkiskelua, huumeaddiktiota, heitteille jättöä sekä hallituksen armoille joutumista.
[muokkaa] Juoni
Kirja kertoo Alex-nimisestä pojasta, joka asuu isänsä ja veljensä kanssa fiktiivisessä Kaksoisvuortenmaassa. Kirjan alussa Alexin perheen elämä muuttuu kun hänen kotikaupinkinsa keskustassa räjähtää paikallisen oppositio puolueen virittämä pommi, ja tämän puolueeseen kuuluva veli pakenee maasta. Myöhemmin Alexin isä joutuu kuulusteluselliin ja Alex ajautuu kadulle.
Kirja sisältää huomattavaa kritiikkiä maailmalla vanhoillisesti eläviä maita kohtaan. Kaksoisvuortenmaata hallitsee kylmäverinen diktaattori, jonka mielipiteiden uhmaaminen voi johtaa pahimmillaan teloitukseen. Ihmisiä joutuu jatkuvasti kuulusteluihin, eivätkä nämä saa tietää syytä. Lisäksi katulasten huonoihin oloihin paneudutaan ankaralla yhteiskuntakritiikillä kuten myös näihin armotta iskevää huumekauppaa. Kaupungin ainoassa orpokodissa ei ole järjestystä ja siksi lapset tappelevat ja varastelevat toistensa tavaroita koko ajan. Koko maassa ei ole paikallisten nunnien tuskin pystyssä pysyvää hoitolaa luukuunottamatta minkäänlaista sosiaaliturvaa, sillä kaikki valtion rahat menevät armeijan ylläpitoon, ja sinnekin miespuoliset pakotetaan alaikäisinä jossain maan rajoilla käytävän loputtoman vapaustaistelijoiden vastaisen sodan takia. Ihmisoikeudet ovat maassa siis kaikinpuolin heikot. Kirjan teemat ovatkin surkeasti toimivien yhteiskuntajärjestelmien vastaisia, joissa ihmisiä pidetään yhtä halpana kuin saippuaa. Kirjan kuvaamaa yhteiskuntaa voikin kutsua dystopiaksi, tosin useimmista kirjallisuudessa esitellyistä dystopioista poiketen Alexin oma perustuu 2000-luvulle reaalimaailmaan. Esimerkiksi Venäjä ja Yhdysvallat ovat ystävyyssuhteissa niinkuin oikeastikin, ja monet nykyajan valtiot mainitaan sellaisina kuin ne nykyään ovat (kuten Saksasta ei puhuta Länsi-Saksana), joskin kylmän sodan vaikutteet näkyvät Alexin kotimaassa.
