Aleksei Venetsianov

Omakuva, 1811

Aleksei Gavrilovitš Venetsianov (ven. Алексей Гаврилович Венецианов; 18. helmikuuta (J: 7. helmikuuta) 1780 Moskova - 16. joulukuuta (J: 4. joulukuuta) 1847 Poddubje lähellä Tveriä) oli venäläinen taidemaalari, joka on parhaiten tunnettu talonpoikaiselämää ja tavallisia ihmisiä kuvaavista teoksistaan.

Elämäkerta

Aleksei Venetsianov syntyi kreikkalaissyntyiseen kauppiasperheeseen Moskovassa. Hän ryhtyi virkamieheksi 1800-luvun alussa ja muutti Pietariin, jossa hän alkoi opiskella taidetta. Aluksi hän harjoitteli Eremitaašin teoksia kopioimalla ja tekemällä muotokuvia ystävistään. Myöhemmin hän tutustui Vladimir Borovikovskiin ja asui hänen talossaan oppipoikana. Hän yritti työskennellä vapaana muotokuvamaalarina, mutta hän sai vain muutamia tilauksia. Vuonna 1811 Taideakatemian johtokunta myönsi hänelle akateemikon arvonimen hänen kahden teoksensa vuoksi - Omakuva ja K. I. Golovatševskin ja akatemian nuorten oppilaiden muotokuva.

Vuonna 1819 omistautuen täysin taiteelle Venetsianov jätti paikkansa viranhaltijana, osti Safonkovon kylän ja asettui sinne. Tänä aikana hän maalasi näkymiä luonnosta, joita hän huomasi ympärillään. Nämä teokset olivat ensisijaisen tärkeitä hänen urallaan. Hän maalasi talonpoikien muotokuvia ja näkymiä maalaiselämästä. Hän oli ensimmäinen talonpoikaiselämän kuvaaja Venäjän taiteessa. Hänen teoksensa menestyivät näyttelyssä vuonna 1824, jossa hän sai kriitikoiden ylistystä.

Venetsianov toivoi tulevansa Taideakatemian professoriksi, mutta akateemikot eivät myöntäneet hänelle suostumustaan, etupäässä hänen akateemisen koulutuksen puutteensa vuoksi. Vuosien aikana ennen vuotta 1820 hän alkoi houkutella köyhistä oloista olevia ihmisiä ja jopa maaorjia, kuten Grigori Soroka, opettaakseen heille maalaamista. 1820-luvun puoleenväliin mennessä hänen ympärilleen oli kerääntynyt ryhmä seuraajia, ja hän perusti oman taidekoulun. Keisari Nikolai I, joka halusi tukea kansallisia suuntauksia, antoi taiteilijalle hyväksyntänsä ja nimitti hänet hovimaalariksi. Titteli toi hänelle rahallista tukea, joka oli tarpeellista taidekoulun toiminnalle, jossa ei ollut käytössä lukukausimaksuja. Venetsianov kuoli onnettomuudessa vuonna 1847, kun hänen hevosensa vauhkoontuivat ja hänen vaununsa putosivat jyrkältä rinteeltä.

Teoksia

• 
  Elonkorjaajat
• 
  Puimahuoneessa
  1821-1823
• 
  Talonpoikaistyttö ruiskukkien kanssa
  1820-luku
• 
  Kynnöksellä, kevät
  1820-luku
• 
  Elonkorjuu, kesä
  1820-luku
• 
  Zaharka
  1825
• 
  Tyttö ruudullisessa šaalissa
• 
  Tyttö šaalissa
• 
  Tyttö vasikan kanssa
• 
  Ennustus
  1842
• 
  Talonpoikaisnainen maidon kanssa
• 
  Nukkuva paimenpoika
  1823-1824