Aleksanteri Syväriläinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pyhä Aleksanteri Syväriläinen, ikoni 1500-luvulta

Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläinen (15. kesäkuuta 1448 - 30. elokuuta 1533) on yksi ortodoksisen kirkon pyhistä, joita nimitetään Karjalan valistajiksi.

Pyhittäjä Aleksanteri, maallikkonimeltään Amos, syntyi Novgorodin hallitsemalla alueella Äänisen viidenneksessä, Syväriin laskevan Ojattijoen varrella Manderen kylässä vuonna 1448.[1] Hän oli syntyperältään vepsäläinen.

Aleksanteri karkasi salaa vanhemmiltaan kilvoittelemaan Valamon luostariin vuonna 1471, jossa hänen vihittiin munkiksi 26-vuotiaana 1474. Oltuaan kolme vuotta munkkina hän siirtyi erakoksi Pyhityssaareen, jossa hän asui luolassa seitsemän vuotta. Valamosta hän siirtyi vuonna 1484 igumenin luvalla Laatokkaan laskevan Syvärin lähistölle, jossa hän vietti kilvoitellen ensin yksinään seitsemän vuotta ja myöhemmin perustamansa Pyhän Kolminaisuuden luostarin yhteydessä lopun ikäänsä.

Pyhän Kolminaisuuden luostarin kirkko rakennettiin ja arkkipiispa vihki sen vuonna 1526. Novgordin arkkipiispa Searpion vihki Aleksanterin papiksi ja nimitti hänet luostarin igumeniksi. Serapion toimi Novgorodin arkkipiispana 1506-1516, joten tämän perusteella Aleksanteri olisi saanut pappisvihkimyksen aikaisintaan 58-vuotiaana.

Aleksanteri Syväriläisen oppilaat perustivat Karjalaan paljon luostareita. Tämän vuoksi puhutaan Aleksanteri Syväriläisen koulukunnasta. Moskovan tsaarit osoittivat kunnioitusta Syvärin luostarille merkittävien lahjoitusten ja näyttävien vierailujen merkeissä. Aleksanteri Syväriläinen kanonisoitiin vuoden 1547 kirkolliskokouksessa. Hänen hagiografiansa kirjoitti pappismunkki Irodion kaksitoista vuotta Aleksanterin kuoleman jälkeen 1545. Irodion oli Aleksanterin oppilas ja myöhempi luostarin johtaja.

Aleksanteri Syväriläisen turmeltumattomat reliikit löytyivät sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen, ja ne siirrettiin hopeiseen arkkuun, jossa ne saivat olla rauhassa kolmesataa vuotta vallankumoukseen 1917 asti. Tuona aikana Aleksanteri Syväriläisen pyhät reliikit olivat suuren kirkollisen kunnioituksen kohteena.

Lokakuun 23.-24. päivänä 1918 Aunuksen erikoiskomitean työntekijät löysivät munkkien piilottaman Aleksanteri Syväriläisen hopeisen arkun. Aleksanterin ruumis otettiin pois arkusta, sille tehtiin lääketieteellinen tutkimus ja se asetettiinn näytteille palvelemaan vallankumouksellisen uskonnonvastausuuden propagandan tarkoitusperiä. Tämän jälkeen reliikit hävisivät, kunnes ne löydettiin Pietarista Sotilaslääketieteellisen akatemian laitokselta, seinäkaapin takaa syksyllä 1997. Tämän jälkeen pyhäinjäännökset tutkittiin Pietarin oikeuslääketieellisessä laboratoriossa, jossa todettiin jäännösten ikä ja etninen alkuperä. Aleksanteri Syväriläisen turmeltumatomat pyhäinjäännökset, reliikki, palautettiin metropoliitta Vladimirin siunauksella Syvärin Pyhän Kolminaisuuden luostarin Kristuksen kirkastuksen kirkon luostariin 23. marraskuuta 1998, jossa ne ovat taas suuren kirkollisen kunnioituksen kohteena.

Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläinen kuoli vuonna 1533, 30. elokuuta, joka nykyään on hänen muistopäivänsä ortodoksisessa kirkkokalenterissa.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aune Jääskinen ja Matti Kotiranta, Irina Solovieva (Solovjova), Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläinen, Ihmeidentekijä Karjalasta, Symposiumin julkaisu, Gummerus, 2000, ISBN 951-45-9076-7. s. 13-30
  • Ensio Fihlman, Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläinen. Erakkokilvoittelijan jalanjäljillä, Helsingin Ortodoksinen Kuratoorio 2005, ISBN 952-91-7370-9
  • Kunnianosoitus Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläiselle, näyttelyjulkaisu, Ulkomaisen taiteen Museo Sinebrchoff, Irina Solovieva (Solovjova) s.44-46 Helsinki 15.8-25.1996.
  • Piiroinen E, Karjalan pyhät kilvoittelijat, Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy joensuu 1979.
  • Kirkinen, Heikki, Karjala Idän ja lännen välissä, Joensuu 1970.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.