Aleksandr Pokryškin
Sivulta puuttuu | Alexander Pokryshkin | |
|---|---|
 Alexander Pokryshkin vuonna 1941. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. maaliskuuta 1913 Novosibirsk, Venäjä |
| Kuollut | 13. marraskuuta 1985 (72 vuotta) |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |  Neuvostoliitto |
| Palveluvuodet | 1932–1972 |
| Taistelut ja sodat | Suuri isänmaallinen sota |
Aleksandr Ivanovitš Pokryškin (ven. Александр Иванович Покрышкин, 6. maaliskuuta 1913 – 13. marraskuuta 1985) oli neuvostoliittolainen toisen maailmansodan hävittäjä-ässä, joka oli sekä Neuvostoliiton että liittoutuneiden toiseksi paras hävittäjälentäjä.
Pokryškin kasvoi nopeasti sodassa Saksan Werner Möldersin kaltaiseksi lentotaisteluopin muokkaajaksi. Hän edisti toiminnallaan Neuvostoliiton ilmavoimien siirtymistä yksipuolisesta kaartotaistelutaktiikasta pystyliikkeisiin perustuvaan taistelemiseen, joka perustui nopeus- ja korkeusedun hyväksikäyttöön ja mahdollisuuksien mukaan yllätykseen. Pokryškin käytti eräänlaista pikakirjoitusta selostaessaan kehittämäänsä uutta taistelutaktiikkaa lentäjätovereilleen tiivistetysti. Lyhennettynä se oli: vysota-skorost-manevr-ogon eli suomennettuna: korkeus-nopeus-liike-tulitus.[1]
Sisällysluettelo |
Tausta [muokkaa]
Pokryškin syntyi Novosibirskissä työläisperheeseen. Hän oli jo pienenä kiinnostunut tekniikasta. 12-vuotiaasta eteenpäin hän tavoitteli keinoa päästä lentäjäksi.
Vuonna 1928 hänen seitsemänvuotinen peruskoulukäyntinsä päättyi. Hänet ohjattiin työharjoitteluun rakennustyöläiseksi, jonka jälkeen hän siirtyi tekniseen opistoon opiskelemaan 1,5 vuoden pituisen kurssin. Sen jälkeen hänestä tuli metallityöläinen paikalliseen tehtaaseen.
Hän pyrki vapaaehtoisena asepalvelukseen ja pääsi ilmailukoulun mekaanikkokoulutukseen. Hän pyrki mekaanikkona useita kertoja uudelleen lentokoulutukseen. Hänen esimiehensä pyrkivät pitämään hyvän mekaanikon omassa käytössään estäen siirtymisen lentokoulutukseen. Vuonna 1934 hän yleni 74. jalkaväkidivisioonan päämekaanikoksi, jossa toimessa hän jatkoi tässä toimessa vuoteen 1938.
Lentäjänura [muokkaa]
Tällöin hän kävi lomansa aikana siviililentokurssin 17 päivässä. Tämä teki hänestä pääsykelpoisen asevoimien lentokouluun. Hän valmistui kurssinsa parhaana vuonna 1939 yliluutnanttiksi.
Hänen asemapaikkansa oli Moldoviassa Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon.
Sodan ensimmäisenä päivänä Pokryshkin ampui alas oman kevyen Sukhoi Su-2 -pommittajan. Lentäjille ei oltu kerrottu uudesta palvelukseen otetusta tyypistä eikä hän näin tunnistanut sitä.
Hän sai Messerschmitt Bf 109:sta ensimmäisen ilmavoittonsa MiG-3-hävittäjällä sodan toisena päivänä.
3. heinäkuuta 1941 hänet ammuttiin alas vihollisen puolella ja luultiin, että hän kuoli koneensa alassyöksyssä. Hän palasi palvelukseen ja ilmavoittoja kertyi tasaiseen tahtiin.
Lentäessään MiG-3:lla Pokryškin nimettiin Neuvostoliiton sankariksi. Tämä arvo yritettiin peruuttaa muiden saatujen tunnustustusten ohella vuoden 1943 kesällä kun esimiehensä Zajevin aiheutti hänelle poliittisia hankaluuksia.[2]
Pääosan ilmavoitoistaan Pokryshkin saavutti kuitenkin Bell P-39 Airacobralla. Hän taisteli Retškalovin kanssa samassa yksikössä.
Krimillä hänen yksikkönsä taisteli Saksan eliittiyksiköitä (JG 51 ’Mölders’, JG 52 ja JG 3 ’Udet’) vastaan. Ilmataistelut olivat valtavia käsittäen jopa 200 hävittäjälentokonetta yhdessä taistelussa. Resurssien puute alkoi kuluttaa Luftwaffen lentokoneiden ja erityisesti pommittajien määrää.
29. huhtikuuta 1943 hän ampui alas viisi konetta yhdessä taistelussa.
Saman vuoden kesällä Pokryshkin esitteli kehittelemänsä taktiikan joka tuli tunnetuksi nimellä Kubanin portaat. Siinä muodostelma jaettiin korkeussuunnassa kolmeen osastoon joista alin oli iskulentue toisen suojatessa ja viimeisen toimiessa vielä lakisuojana. Hän kiteytti oppinsa sanoihin korkeus-nopeus-liike-tulitus. Taktiikkaa käytettiin vielä Pohjois-Vietnamin ilmavoimissa.[3] Pokryshkin toi Neuvostoliiton hävittäjävoimiin myös ns. vapaan metsästyksen käyttöön, mikä antoi lentäjille mahdollisuuden aloitteeseen ja käyttää ominaisuuksia hyväksi olematta sidottuna esimerkiksi saatettavien pommikoneiden läheisyyteen. Pokryshkin korosti silti lentokurin ja yhteistyön merkitystä ja piti tärkeänä taisteluparin siipikoneen pysymistä asemassaan.
Tästä syystä hän toukokuussa 1944 erotti toisen kuuluisan ässän: Grigori Retshkalovin rykmentinkomentajan tehtävistä, johon hänet oli ylennetty Pokryshkinin seuraajana, katsoen tämän menettäneen kokonaisuuden hallinnan erään yksikölle tuhoisan ilmataistelun jälkeen. Aiemmin lentäjä oli saanut surmansa mekaanikon huolimattomuuden vuoksi. Retshkalov myös tunnetusti rikkoi lentokuria pyrkiessään saamaan lisää ilmavoittoja mikä vaaransi toiset.
Helmikuussa 1944 Pokryshkinia alettiin suojella sotasankarina – toimistotyö odotti. Hän kieltäytyi. Samanlaisia ilmiöitä oli muissakin sotaa käyvissä maissa.
Kesäkuussa 1944 hän yleni everstiksi.
19. elokuuta 1944 hän oli lentänyt 550 sotalentoa ja saanut 53 vahvistettua voittoa. Kaikkiaan hän sai 65 ilmavoittoa, joista vain kaksi tuli kahtena viimeisenä sotavuotena.
Myöhemmin [muokkaa]
Länsimaissa on esitetty arveluita, että Neuvostoliiton johtavista ässistä osa otti osaa Korean sotaan, mutta nämä arvelut ovat voineet olla osa kylmän sodan propagandaa.
Hän yleni sodan jälkeen kenraaliksi.
Pokryškinin elämäntavat myös muuttuivat sodan jälkeen; ylenmääräinen juhlinta ja kestitys toivat alkoholiongelman ja terveytensä alkoi horjua.
Hän kuoli 13. marraskuuta 1985 72-vuotiaana.
Pokryskinin muistelmat ilmestyivät suomeksi jo vuonna 1945 nimellä Hävittäjän siivet. Kirja on lyhyt ja pamflettimainen, tyypillinen sodan voittaneen osapuolen kunnianosoitus sotasankarilleen.
Voitot toisessa maailmansodassa [muokkaa]
- Messerschmitt Bf 109: 34
- Junkers Ju 87: 19
- Junkers Ju 88: 15
- Junkers Ju 52: 5
- Henschel Hs 126: 4
- Focke-Wulf Fw 190: 2
- Messerschmitt Bf 110: 1
- Henschel Hs 129: 1
Yhteensä: 88
