Aleksandr Orlov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aleksandr Mihailovitš Orlov (ven. Александр Михайлович Орлов, vuoteen 1936 Leiba "Lev" Lazarevitš Feldbin, 21. elokuuta 1895 Babruisk, Venäjän keisarikunta25. maaliskuuta 1973 Cleveland, Yhdysvallat) oli Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun NKVD:n agentti ja vakooja. Hänet tunnetaan erityisesti toiminnastaan Espanjan sisällissodan aikana vuosina 1936–1938, jonka jälkeen Orlov loikkasi Yhdysvaltoihin heinäkuussa 1938.

Varhaiset vuodet ja toiminta Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orlov syntyi vuonna 1895 Valko-Venäjällä juutalaiseen perheeseen. Hän opiskeli lakia Moskovan yliopistossa ja palveli Venäjän keisarillisessa armeijassa, kunnes vuonna 1918 Venäjän sisällissodan sytyttyä liittyi puna-armeijaan nimellä Lev Nikolsky. Orlov toimi sotilastiedustelupalvelu GRU:n upseerina muun muassa Puolassa ja Ukrainassa. Hänenselvennä toimintansa kiinnitti salaisen poliisin Tšekan johtajan Feliks Dzeržinskin huomion ja myös Orlov siirtyi sen palvelukseen vuonna 1924. Koodinimellä SCHWED tunnettu Orlov toimi vakoojana aluksi Pariisissa ja Berliinissä ja myöhemmin muun muassa Yhdysvalloissa, Wienissä ja Lontoossa, ennen kuin hänet syyskuussa 1936 lähetettiin NKVD:n upseerina sisällissotaan ajautuneeseen Espanjaan. Lontoossa Orlov avusti Arnold Deutschia kuuluisan brittiläisen kaksoisagentin Kim Philbyn värväyksessä.[1]

Espanjan sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannian ja Ranskan kieltäydyttyä sotilaallisesta avusta oli Neuvostoliitto tasavaltalaisten merkittävin ulkomainen tukija sisällissodassa. Orlov toimi Madridissa, josta käsin hän aluksi organisoi sissitoimintaa kenraali Francon johtamien kansallismielisten selustassa. Lokakuussa 1936 Orlov johti operaatiota, jossa suuri osa Espanjan kultavarantoa siirrettiin Moskovaan vastineeksi tasavaltalaisten saamasta aseavusta. Pääministeri Francisco Largo Caballeron ja finanssiministeri Juan Negrínin päätöksillä Neuvostoliittoon kuljetettiin 510 tonnia kultaa, joka oli yli 70 prosenttia maan koko varannosta. Kulta siirrettiin aluksi salaisesta säilytyspaikastaan panssarijunalla Cartagenan satamaan. Sieltä se lastattiin saksalaisten pommikoneiden ahdistellessa neuvostoliittolaisiin laivoihin, jotka kuljettivat kullan Odessaan. Orlov palkittiin onnistuneesta operaatiosta Leninin kunniamerkillä.[2]

Kevään 1937 niin sanotun Barcelonan toukokuun tapahtumien jälkeen Orlovin päätehtäväksi Espanjassa tuli Stalinin linjaa vastustaneiden tasavaltalaisten, kuten trotskilaisten ja anarkistien, pidätykset ja teloitukset. Hän osallistui muun muassa POUM-puolueen johtajan Andrés Ninin sekä riippumattoman vasemmistoaktivistin José Roblesin murhiin.

Pako Yhdysvaltoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samaan aikaan Neuvostoliitossa olivat käynnissä Stalinin vainot. Orlovin tietoon tuli, että hänen lähipiiriinsä kuuluvia oli pidätetty ja teloitettu. Heinäkuussa 1938 Orlov määrättiin ilmoittautumaan Antwerpenin satamassa odottavaan neuvostoliittolaiseen laivaan, mutta hän kuitenkin oivalsi joutuvansa vangiksi ja päätti paeta Yhdysvaltoihin. Heinäkuun 13. päivänä Orlov matkusti Pariisin kautta Kanadaan. Hän jätti Ranskan Neuvostoliiton-suurlähettiläälle kaksi kirjettä, jotka oli osoitettu Stalinille ja NKVD:n johdolle. Niissä Orlov ilmoitti paljastavansa kaikki tietonsa NKVD:n toiminnasta lännessä, mikäli hänelle tapahtuisi jotakin tai hänen sukulaisensa olisivat vaarassa.

Pohjois-Amerikkaan muutettuaan Orlov julkaisi vuonna 1953 teoksen The Secret History of Stalin's Crimes, jossa hän paljasti Stalinin rikoksia. Yhdysvaltain viranomaisille entisen neuvostoagentin oleskelu maassa paljastui vasta kirjan ilmestyttyä. Vuonna 1956 hän kirjoitti Life Magazineen artikkelin, jonka mukaan Stalin olisi aikoinaan toiminut ohranan agenttina. Sen vuoksi NKVD:n ja puna-armeijan johto olisi suunnitellut Stalinin syrjäyttämiseen tähdännyttä vallankaappausta. Orlovin mukaan sen paljastumisesta oli seurauksena Stalinin kenraali Tuhatševskiin ja muihin puna-armeijan johtaviin upseereihin kohdistamat puhdistukset.[3][4] Myöhemmin Orlov toimi muun muassa tutkijana Michiganin yliopistossa. Hänen viimeinen Stalinin aikaa käsittelevä teoksensa The March of Time julkaistiin postuumisti vuonna 2004.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Secret History of Stalin's Crimes (1953)
  • The Handbook of Counter-Intelligence and Guerilla Warfare (1963)
  • The March of Time (2004)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]