Ale (jäänmurtaja)
| Ale | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | jäänmurtaja-mittausalus |
| Tunnuskirjaimet | SBPQ |
| Rakennustelakka |
Wärtsilän Vaasan tehdas (runko) Wärtsilä Helsingin Telakka (varustelu) |
| Rakennusnumero | 404 |
| Tilattu | 21. maaliskuuta 1972 |
| Kölinlasku | 15. marraskuuta 1972 |
| Vesillelasku | 1. kesäkuuta 1973 |
| Luovutettu | 19. joulukuuta 1973 |
| Status | käytössä |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus |
49,20 m, ilman hinaushaarukkaa 47,0 m |
| Leveys | 13,00 m |
| Syväys | 5,40 m |
| Uppouma | 1 350 t |
| Bruttovetoisuus | 948 brt |
| Koneisto | 4× Wärtsilä 824 TS -diesel |
| Koneteho | 3 960 kW |
| Akseliteho | 530 kN MW |
| Nopeus | 26 km/h |
| Nopeus | 14 kn |
| Lastikapasiteetti | 300 t |
Ale on ruotsalainen jäänmurtaja, joka rakennettiin avustamaan maan suurimmalla järvellä, Vänernillä, vuonna 1974 alkanutta talviliikennettä. Ruotsin hallitus päätti 1971 uudistaa järveltä Kattegatiin johtavaa Trollhättanin kanavaa ja hankkia myös kanavaan sopivan murtajan. Ale on mitoitettu kanavan sulkukammioiden koon mukaan ja sen tilasi Ruotsin merenkulkulaitos.
Aluksen vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wärtsilä pystyi lupaamaan aluksen valmistuvan jo tilausta seuraavana vuonna, kun se rakensi rungon Vaasassa ja varusteli aluksen Helsingin telakalla. Rautaruukin teräksestä valmistetun murtajan kastoi Vaasassa Ruotsin Suomen-suurlähettiläs Göran Rydingin puoliso Cecilia Ryding.
Vuonna 1994 aluksen merenkulkulaitteita ja koneiden valvontatekniikkaa uudistettiin. Kesäkuusta 1995 vuoden 1997 loppuun Alen tehtävänä oli valvoa Estonian hautarauhaa sen haaksirikkopaikalla.
Avomerikautena suoritettavia merenmittaustöitä varten Aleen asennettiin 1998 merenpohjaa kartoittava monikeilainen kaikuluotain ELAC BCC-180 kHz Mk II.
Koneisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dieselsähköisen kulkukoneiston päätehon tuottaa neljä Vaasassa valmistettua ahdettua Wärtsilä 824 TS dieselmoottoria, joiden kierrosnopeus on 750 kierrosta minuutissa. Dieselmoottorien kokonaisteho on 3 960 kilowattia (4 x 990 kW). Kukin moottori on kytketty omaan Strömbergin (nykyisin ABB) 920 kilowatin tehoiseen 1 000 voltin tasavirtageneraattoriin. Aluksen kahta peräpotkuria pyörittää kaksi 1 725 kilowatin Strömbergin tasavirtamoottoria. Myös peräsimiä on kaksi kappaletta.
Apukoneistona on kolme 170 kW:n Scania DSI 11 -dieselmoottoria, joista kukin pyörittää omaa Strömbergin 164 kVA vaihtovirtageneraattoria (380/220 V). Hitaasti kulkiessaan murtaja voi vähentää jäiden aiheuttamaa vastusta puhaltamalla ilmaa rungon ja jäiden väliin. Kumpaakin ilmahuuhtelulaitteen kompressoria varten on oma 185 kW Scania DSI 14 -dieselmoottori. Konehuone on normaalisti ajon aikana miehittämätön ja koneistoa valvotaan äänieristetyssä valvomossa.
Muiden laivojen avustamista varten murtajassa on 200 kilonewtonin sähköhydraulinen hinausvintturi, joka on varustettu vetovoima- ja vaijerinpituusautomatiikalla. Hinauskoukku on mitoitettu kestämään 500 kilonewtonin vetovoima ja se on varustettu paineilmatoimisella kaukoirroituslaitteella. Poijujen ja muun lastin käsittelyä varten alukseen asennettiin Wärtsilän Kotkan tehtaan valmistama 7,5 tonnin sähköhydraulinen nosturi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Navigtor 1973:6–7 s. 41 / 1974:1 s. 21, 24 ja 25
- Suomen Merenkulku 1972:5 s. 46 / 1973:9 s. 60–61 / 1974:2 s. 46–47
- Svensk Sjöfarts Tidning 1974:1–2 s. 28–29