Albert Pudas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Juho Albert Pudas (alun perin Putaansuu) (17. helmikuuta 1899 Siikajoki28. lokakuuta 1976 Thunder Bay, Kanada)[1] oli kanadansuomalainen jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja. Hän oli ensimmäinen suomalaissyntyinen jääkiekkoilija NHL:ssä[2] ja ylipäätään Pohjois-Amerikassa. Jääkiekkouran jälkeen hän toimi erotuomarina ja valmentajana.

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runsaan vuoden ikäinen Albert matkusti äitinsä mukana vuonna 1900 Siikajoelta Kanadan Port Arthuriin, jonne perheen isä oli muuttanut työn toivossa jo aiemmin. Pudas tunnettiin jo pienestä pitäen lempinimellä "Puddy", koska myös hänen isänsä nimi oli Albert.[3] Pikku-Albert sai Kanadan kansalaisuuden 18 kuukauden ikäisenä.[4] Nuori Albert lopetti koulun kahdeksannella luokalla, jotta pystyi perheen ainoana poikana auttamaan kalastajaisäänsä. Pudas palasi koulun penkille myöhemmin, kun hän opiskeli kauppakoulussa.[5]

Jääkiekkoura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albert Pudas alkoi pelaamaan jääkiekkoa 13-vuotiaana paikallisen Knoxin pyhäkoulun joukkueessa ja ensimmäisen kauden jälkeen Pudas pelasi viisi seuraavaa vuotta eri junioritasoilla edustaen North End Athletic Associationia (NEAA). Pudas pelasi vuonna 1919 Port Arthur Shipbuilding Companyn jääkiekkojoukkueessa, joka tunnettiin paremmin nimellä PASCO. Vuodet 1921-1926 Pudas pelasi Port Arthur Seniors -nimisessä joukkueessa, joka voitti vuosina 1925 ja 1926 kaksi peräkkäistä amatöörimestaruutta, Allan Cupia. Tarkan laukauksen ansiosta Pudas teki joillain kausilla jopa puolet joukkueensa maaleista.[6]

Ammattilaispelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amatöörimestaruudet toimivat hyvänä näyteikkunana ammattilaiskentille ja häneen osoitettiin kiinnostusta monesta suunnasta. Täysin ongelmitta ammattilaiseksi siirtyminen ei kuitenkaan sujunut. Pudas ehti jo syksyllä 1926 sopia pelaamisestaan hiljattain perustetun CPHL-liigan (Can-Pro) Windsor Hornetsin kanssa, kun myös NHL:n Toronto St. Patricks teki houkuttelevamman sopimustarjouksen. Lopulta osapuolet pääsivät sopimukseen, jonka mukaan amatööritähti olisi NHL:n joukkueen listoilla, mutta pelaisi sopimuksen ensimmäisen kauden Windsorissa.[7] Pudas sai kuitenkin sovitun vastaisesti kutsun Torontoon vuoden lopulla ja oli NHL-joukkueen kokoonpanossa 30. joulukuuta, kun St. Patricks voitti Boston Bruinsin 4-1. Bostonin Art Ross oli tietoinen Pudasta koskevasta sopimuksesta, mutta hänen protestoinnistaan huolimatta hyökkääjän pelioikeutta ei evätty. Pudas pelasi vielä kolme NHL-ottelua ilman tilastomerkintöjä ennen paluutaan Windsoriin. Tammikuun 1927 lopulla St. Patricks vuokrasi Pudaksen CPHL:n Hamilton Tigersiin sittemmin pitkän NHL-uran tehnyttä George Pattersonia vastaan. Seuraavan CPHL-kauden alussa Pudas myytiin London Panthersiin, jossa hän pelasi tammikuulle asti ennen Kitchener Millionairesiin kauppaamista. Pudas sai kokea ammattilaiskiekkoilun nurjan puolen, kun hänet kaupattiin ennen ensimmäistäkään ottelua Stratford Nationalsiin ja yhden ottelun pelaamisen jälkeen edelleen Detroit Olympicsiin. Runkosarjassa toiseksi sijoittuneen Detroitin kausi päättyi välierissä Kitcheneria vastaan suoraan kahdessa ottelussa. Keväällä 1928 päättyi samalla Pudaksen ammattilaispelaajan ura. Pudas ehti edustaa kahden kauden aikana kuutta eri CPHL-joukkuetta, kun liigassa oli yhteensäkin vain kahdeksan joukkuetta. Lopettamispäätökseen vaikutti myös hankaluudet saada virkavapaata Canadian National Railwaysilta, jonka paikalliskonttorissa Pudas työskenteli jo amatööriuransa aikana.[8]

Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pudas ei malttanut pysyä kauan poissa kaukalon ääreltä ja jo seuraavalla kaudella hän valmensi naisten sarjan Port Arthur South Endsin kaupungin mestaruuteen. Seuraavalla kaudella Pudas valmensi Port Arthur Seniorsia, jossa hän oli juhlinut pelaajana Kanadan amatöörimestaruutta kahdesti. Vuonna 1929 Allan Cupin kolmatta kertaa voittanut joukkue eteni Pudaksen johdolla jälleen loppuotteluihin, jotka Montreal Winged Wheelers kuitenkin voitti. Pudas toimi kaksi kautta erotuomarina, kunnes palasi Seniorsin valmentajaksi jälleen syksyllä 1934. Kausi sujui niin mainiosti, että joukkue eteni jälleen oman alueensa voittajana Allan Cupin pudotuspeleihin ja loppuotteluihin asti. Finaaleja isännöinyt Halifax Wolverines sai kuitenkin juhlia amatöörimestaruutta otteluiden jälkeen. Kevään pudotuspeleissä syntynyt lempinimi "Bearcats" vakiintui myöhemmin koko joukkueen nimeksi ja kulkeutuipa nimi aina Suomeenkin asti Karhu-Kissojen muodossa.[9] Pudas valmensi Kanadaa edustanutta Bearcatsia 1936 talviolympilaisissa[2] sekä olympialaisten jälkeen vielä kolmen kauden ajan Westfort Maroons -juniorijoukkuetta.[10]

1936 talviolympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Allan Cupin hopeasijalle jäänyt Port Arthur Bearcats sai oikeuden edustaa Kanadaa Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisissa, kun vuoden 1935 Allan Cupin voittaja Halifax Wolverines hajosi pian mestaruuden jälkeen.[11] Pudaksen valmentama Bearcats sai kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen kanadalaisjoukkue, joka ei voittanut olympiakultaa. Edeltäneissä neljässä ja seuranneissa kaksissa olympilaisissa jääkiekon emämaa voitti kultaa. Hopea ei kuitenkaan ollut häpeä, sillä se oli Kanadan ainoa mitali vuoden 1936 talviolympialaisista. Iso-Britannian voiton takana oli hieman kyseenalaiset keinot, sillä kultamitalijoukkuetta edusti kanadalaisia pelaajia, jotka olivat pelanneet olympialaisia edeltäneen kauden Iso-Britanniassa. Etenkin turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittu maalivahti James Foster ja hyökkääjä Alex Archer olivat kiistan kohteena. Iso-Britannia uhkasi vetäytyä olympialaisista, mikäli syntymältään kanadalaiset pelaajat eivät saisi edustaa Iso-Britanniaa ja lopulta heidän sallittiinkin pelata Kanadan ja Saksan vastustuksesta huolimatta. Iso-Britannia voitti jatkolohkon pelissä Kanadan 2-1 Fosterin torjuntojen ansiosta ja tulos jäi kanadalaisten yllätykseksi voimaan loppusarjaankin ilman uutta kohtaamista. Muut ottelut tappioitta pelanneen kanadalaisjoukkueen oli tyytyminen hopeamitaliin.[12]

Erotuomarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopetettuaan valmentamisen Pudas jatkoi vielä tuomarina sekä junioreiden että aikuisten otteluissa vuoteen 1947 asti. Pudas oli jo aiemminkin toiminut vuosikausia tuomarina sekä pelaaja- että valmennusuran ohessa. Jopa 1936 talviolympilaisissa Pudas tuomaroi kolme ottelua, vaikka oli turnauksessa myös valmentajana.[13]

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albert Pudas valittiin postuumisti vuonna 2004 Northwestern Ontario Sports Hall of Fameen alueen jääkiekkovaikuttajana. Itse asiassa samainen kunnianosoitus oli Pudaksen kohdalla jo kolmas, sillä hänet oli valittu jo vuosien 1925 ja 1926 Allan Cupin voittaneen Port Arthur Seniorsin jäsenenä vuonna 1982 sekä olympiahopeaan vuonna 1936 valmentamansa joukkueen jäsenenä vuonna 1987.[14] Albert Pudaksen muistolaatta paljastettiin Siikajoen Komppalinnassa 2. toukokuuta 2008 pienimuotoisin juhlallisuuksin. Muistolaatan paljastustilaisuudessa oli paikalla Albertin sukulaisia Siikajoelta ja Raahesta.

Jääkiekkouran joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajaura
Kausi Joukkue Liiga
1912-1913 Knox Sunday School pyhäkoululiiga
1913-1919 North End Athletic Association NEAA juniorit
1919 Port Arthur Shipbuilding Company PASCO TBSHL
1919-1920 North End Athletic Association NEAA juniorit
1921-1926 Port Arthur Seniors TBSHL & MSHL
1926-1927 Windsor Hornets CPHL
1926-1927 Toronto St. Patricks NHL
1927 Hamilton Tigers CPHL
1927-1928 London Panthers CPHL
1928 Kitchener Millionaires CPHL
1928 Stratford Nationals CPHL
1928 Detroit Olympics CPHL
Valmentajaura
Kausi Joukkue Liiga
1928-1929 Port Arthur South Ends Port Arthurin naisten liiga
1929-1931 Port Arthur Seniors TBSHL
1934-1935 Port Arthur Seniors TBSHL
1936 Talviolympialaiset - Kanada (Port Arthur Bearcats)
1936-1939 Westfort Maroons juniorit

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Löytöretki siikajoki.fi. Viitattu 7.4.2008.
  2. a b Antti O. Arponen: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 404. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  3. Lauri Järvinen, Hannu Kauhala ja Jane Chapman: Atlantin takana. Pentti Lund ja muut siirtolaiskiekkoilijat, s. 24. Lauri Järvinen, 2013. ISBN 978-952-67897-1-2.
  4. Legends of Hockey: Albert Pudas (englanniksi)
  5. Lauri Järvinen, Hannu Kauhala ja Jane Chapman: Atlantin takana. Pentti Lund ja muut siirtolaiskiekkoilijat, s. 25. Lauri Järvinen, 2013. ISBN 978-952-67897-1-2.
  6. Lauri Järvinen, Hannu Kauhala ja Jane Chapman: Atlantin takana. Pentti Lund ja muut siirtolaiskiekkoilijat, s. 25-28. Lauri Järvinen, 2013. ISBN 978-952-67897-1-2.
  7. Lauri Järvinen, Hannu Kauhala ja Jane Chapman: Atlantin takana. Pentti Lund ja muut siirtolaiskiekkoilijat, s. 35. Lauri Järvinen, 2013. ISBN 978-952-67897-1-2.
  8. Lauri Järvinen, Hannu Kauhala ja Jane Chapman: Atlantin takana. Pentti Lund ja muut siirtolaiskiekkoilijat, s. 36-39. Lauri Järvinen, 2013. ISBN 978-952-67897-1-2.
  9. Lauri Järvinen, Hannu Kauhala ja Jane Chapman: Atlantin takana. Pentti Lund ja muut siirtolaiskiekkoilijat, s. 40. Lauri Järvinen, 2013. ISBN 978-952-67897-1-2.
  10. Lauri Järvinen, Hannu Kauhala ja Jane Chapman: Atlantin takana. Pentti Lund ja muut siirtolaiskiekkoilijat, s. 55. Lauri Järvinen, 2013. ISBN 978-952-67897-1-2.
  11. Lauri Järvinen, Hannu Kauhala ja Jane Chapman: Atlantin takana. Pentti Lund ja muut siirtolaiskiekkoilijat, s. 41. Lauri Järvinen, 2013. ISBN 978-952-67897-1-2.
  12. Great Britain wins Olympic gold iihf.com: International Ice Hockey Federation. Viitattu 22.1.2014. (englanniksi)
  13. Northwestern Ontario Sports Hall of Fame - Inductees nwosportshalloffame.com: Northwestern Ontario Sports Hall of Fame. Viitattu 22.1.2014. (englanniksi)
  14. Lauri Järvinen, Hannu Kauhala ja Jane Chapman: Atlantin takana. Pentti Lund ja muut siirtolaiskiekkoilijat, s. 61. Lauri Järvinen, 2013. ISBN 978-952-67897-1-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]