Albert Pudas
| Albert Pudas | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. helmikuuta 1899 Siikajoki |
| Kuollut | 28. lokakuuta 1976 (77 vuotta) Thunder Bay |
| Jääkiekkoilija | |
| Seurat |
Port Arthur Bearcats Windsor Hornets (CPHL) Toronto St. Patricks (NHL) Hamilton Tigers (CPHL) Detroit Olympics (CPHL) |
| Valmennusura | |
| Seurat |
Port Arthur Seniors talviolympialaiset 1936 – Kanada (Port Arthur Bearcats) |
Juho Albert Pudas (alun perin Putaansuu) (17. helmikuuta 1899 Siikajoki – 28. lokakuuta 1976 Thunder Bay, Kanada)[1] oli kanadansuomalainen jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja. Hän oli ensimmäinen suomalaissyntyinen jääkiekkoilija NHL:ssä[2] ja ylipäätään Pohjois-Amerikassa. Pääosan ammattilaisurastaan Pudas pelasi CPHL-liigassa, mutta NHL:n Toronto St. Patricksia hän edusti neljän ottelun ajan. Amatööriurallaan hän voitti kahdesti Allan Cupin. Pudas valmensi pelaajauransa jälkeen muun muassa amatöörijoukkue Port Arthur Bearcatsia, joka pääsi edustamaan Kanadaa 1936 talviolympialaisiin ja sijoittui hopealle. Valmentajauransa jälkeen hän toimi vielä jääkiekkoerotuomarina.
Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Runsaan vuoden ikäinen Albert matkusti äitinsä mukana vuonna 1900 Siikajoelta Kanadan Port Arthuriin, jonne perheen isä oli muuttanut työn toivossa jo aiemmin. Pudas tunnettiin jo pienestä pitäen lempinimellä ”Puddy”, koska myös hänen isänsä nimi oli Albert.[3] Pikku-Albert sai Kanadan kansalaisuuden 18 kuukauden ikäisenä.[4] Hän lopetti koulun kahdeksannella luokalla, jotta pystyi perheen ainoana poikana auttamaan kalastajaisäänsä. Pudas palasi koulun penkille myöhemmin opiskelemaan kauppakoulussa.[5]
Jääkiekkoura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juniori- ja amatööriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pudas alkoi pelata jääkiekkoa 13-vuotiaana paikallisen Knoxin pyhäkoulun joukkueessa. Ensimmäisen kauden jälkeen hän pelasi viisi seuraavaa vuotta eri junioritasoilla ja edusti North End Athletic Associationia (NEAA). Pudas pelasi vuonna 1919 Port Arthur Shipbuilding Companyn jääkiekkojoukkueessa, joka tunnettiin paremmin nimellä PASCO. Vuodet 1921–1926 Pudas pelasi Port Arthur Seniors -nimisessä joukkueessa, joka voitti vuosina 1925 ja 1926 kaksi peräkkäistä amatöörimestaruutta Allan Cupia. Tarkan laukauksen ansiosta Pudas teki joillakin kausilla jopa puolet joukkueensa maaleista.[6]
Ammattilaispelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amatöörimestaruudet olivat hyvä näyteikkuna ammattilaiskentille, ja häntä kohtaan osoitettiin kiinnostusta monesta suunnasta. Täysin ongelmitta ammattilaiseksi siirtyminen ei kuitenkaan sujunut. Pudas ehti jo syksyllä 1926 sopia pelaamisesta hiljattain perustetun CPHL-liigan (Can-Pro) Windsor Hornetsin kanssa, kun NHL:n Toronto St. Patricks teki houkuttelevamman sopimustarjouksen. Lopulta osapuolet pääsivät sopimukseen, jonka mukaan Pudas olisi NHL:n joukkueen listoilla, mutta pelaisi sopimuksen ensimmäisen kauden Windsorissa.[7]
Pudas sai kuitenkin kutsun Torontoon jo vuoden 1926 lopulla ja oli NHL-joukkueen kokoonpanossa 30. joulukuuta, kun St. Patricks voitti Boston Bruinsin 4–1. Bostonin Art Ross oli tietoinen Pudasta koskevasta sopimuksesta, mutta protestoinnista huolimatta hyökkääjän pelioikeutta ei evätty. Pudas pelasi vielä kolme NHL-ottelua ilman tilastomerkintöjä ennen paluutaan Windsoriin. Tammikuun 1927 lopulla St. Patricks vuokrasi hänet CPHL:n Hamilton Tigersiin sittemmin pitkän NHL-uran tehnyttä George Pattersonia vastaan.[8]
Kauden 1927–1928 alussa Pudas myytiin London Panthersiin, jossa hän pelasi tammikuulle asti ennen Kitchener Millionairesiin kauppaamista. Hän sai kokea ammattilaiskiekkoilun nurjan puolen, kun hänet kaupattiin ennen ensimmäistäkään ottelua Stratford Nationalsiin ja yhden ottelun pelaamisen jälkeen edelleen Detroit Olympicsiin. Runkosarjassa toiseksi sijoittuneen Detroitin kausi päättyi välierissä Kitcheneria vastaan suoraan kahdessa ottelussa. Keväällä 1928 päättyi myös Pudaksen ammattilaisura. Pudas ehti edustaa kahden kauden aikana kuutta CPHL-joukkuetta liigan kahdeksasta joukkueesta. Lopettamispäätökseen vaikutti hankaluudet saada virkavapaata Canadian National Railwaysilta, jonka paikalliskonttorissa hän työskenteli jo amatööriuransa aikana.[8]
Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pudas ei ollut pitkään poissa jääkiekosta, vaan jo kaudella 1928–1929 hän valmensi naisten sarjan Port Arthur South Endsin kaupungin mestaruuteen. Seuraavalla kaudella hän valmensi Port Arthur Seniorsia, jossa hän oli voittanut Kanadan amatöörimestaruutta kahdesti. Vuonna 1929 Allan Cupin kolmatta kertaa voittanut joukkue eteni Pudaksen johdolla jälleen loppuotteluihin, jotka Montreal Winged Wheelers kuitenkin voitti.[9]
Pudas toimi kaksi kautta erotuomarina, kunnes palasi Seniorsin valmentajaksi jälleen syksyllä 1934. Kausi sujui niin mainiosti, että joukkue eteni jälleen oman alueensa voittajana Allan Cupin pudotuspeleihin ja loppuotteluihin asti. Finaaleja isännöinyt Halifax Wolverines sai kuitenkin juhlia amatöörimestaruutta otteluiden jälkeen. Kevään pudotuspeleissä syntynyt lempinimi ”Bearcats” vakiintui myöhemmin koko joukkueen nimeksi, ja kulkeutuipa nimi aina Suomeenkin asti Karhu-Kissojen muodossa.[9]
Port Arthur Bearcats sai oikeuden edustaa Kanadaa Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisissa 1936, kun vuoden 1935 Allan Cupin voittaja Halifax Wolverines hajosi pian mestaruuden jälkeen.[10] Pudaksen valmentama Bearcats oli ensimmäinen kanadalaisjoukkue, joka ei voittanut olympiakultaa. Edeltäneissä neljässä ja seuranneissa kaksissa olympialaisissa Kanada voitti kultaa. Mitali oli kuitenkin Kanadan ainoa vuoden 1936 talviolympialaisista. Britannian voiton takana oli hieman kyseenalaiset keinot, sillä kultamitalijoukkuetta edusti kanadalaisia pelaajia, kuten turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittu maalivahti James Foster ja hyökkääjä Alex Archer. Britannia voitti jatkolohkon pelissä Kanadan 2–1 Fosterin torjuntojen ansiosta.[11]
Olympialaisten jälkeen Pudas valmensi vielä kolmen kauden ajan Westfort Maroons -juniorijoukkuetta.[12]
Erotuomarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lopetettuaan valmentamisen Pudas jatkoi vielä tuomarina sekä junioreiden että aikuisten otteluissa vuoteen 1947 asti. Hän oli jo aiemminkin toiminut vuosikausia tuomarina sekä pelaaja- että valmennusuran ohessa. Jopa 1936 talviolympialaisissa hän tuomaroi kolme ottelua, vaikka oli turnauksessa myös valmentajana.[13]
Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albert Pudas valittiin postuumisti vuonna 2004 Northwestern Ontario Sports Hall of Fameen alueen jääkiekkovaikuttajana. Itse asiassa samainen kunnianosoitus oli Pudaksen kohdalla jo kolmas, sillä hänet oli valittu jo vuosien 1925 ja 1926 Allan Cupin voittaneen Port Arthur Seniorsin jäsenenä vuonna 1982 sekä olympiahopeaan vuonna 1936 valmentamansa joukkueen jäsenenä vuonna 1987.[14] Pudaksen muistolaatta paljastettiin Siikajoen Komppalinnassa 2. toukokuuta 2008.[1]
Jääkiekkouran joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Pelaajaura | ||
|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga |
| 1912–1913 | Knox Sunday School | pyhäkoululiiga |
| 1913–1919 | North End Athletic Association NEAA | juniorit |
| 1919 | Port Arthur Shipbuilding Company PASCO | TBSHL |
| 1919–1920 | North End Athletic Association NEAA | juniorit |
| 1921–1926 | Port Arthur Seniors | TBSHL & MSHL |
| 1926–1927 | Windsor Hornets | CPHL |
| 1926–1927 | Toronto St. Patricks | NHL |
| 1927 | Hamilton Tigers | CPHL |
| 1927–1928 | London Panthers | CPHL |
| 1928 | Kitchener Millionaires | CPHL |
| 1928 | Stratford Nationals | CPHL |
| 1928 | Detroit Olympics | CPHL |
| Valmentajaura | ||
| Kausi | Joukkue | Liiga |
| 1928–1929 | Port Arthur South Ends | Port Arthurin naisten liiga |
| 1929–1931 | Port Arthur Seniors | TBSHL |
| 1934–1935 | Port Arthur Seniors | TBSHL |
| 1936 | Talviolympialaiset – Kanada (Port Arthur Bearcats) | |
| 1936–1939 | Westfort Maroons | juniorit |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lauri Järvinen, Hannu Kauhala ja Jane Chapman: Atlantin takana. Pentti Lund ja muut siirtolaiskiekkoilijat. Lauri Järvinen, 2013. ISBN 978-952-67897-1-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Dynasty for SQL tietopalvelu (Sivistyslautakunta – Pöytäkirjaotteet 22.4.2008) .siikajoki.fi. siikajoki.fi. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 7.4.2008 & 2.12.2015.
- ↑ Antti O. Arponen: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 404. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
- ↑ Järvinen et al. 2013, s. 24
- ↑ Legends of Hockey: Albert Pudas (englanniksi)
- ↑ Järvinen et al. 2013, s. 25
- ↑ Järvinen et al. 2013, s. 25–28.
- ↑ Järvinen et al. 2013, s. 35.
- ↑ a b Järvinen et al. 2013, s. 36–39.
- ↑ a b Järvinen et al. 2013, s. 40.
- ↑ Järvinen et al. 2013, s. 41
- ↑ Great Britain wins Olympic gold iihf.com: International Ice Hockey Federation. Viitattu 22.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Järvinen et al. 2013, s. 55
- ↑ Northwestern Ontario Sports Hall of Fame – Inductees nwosportshalloffame.com: Northwestern Ontario Sports Hall of Fame. Viitattu 22.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Järvinen et al. 2013, s. 61
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Albert Pudas The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Albert Pudas Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- Albert Pudas Eurohockey.com-sivustolla (englanniksi)
- Albert Pudas Northwestern Ontario Sports Hall of Famen sivustolla (englanniksi)
- Albert Pudas Geni.com-sivustolla