Alaskan varhaiset arktiset kulttuurit
Alaskan varhaiset arktiset kulttuurit olivat metsästäjä-keräilijäryhmien luomia pyyntikulttuureja, jotka saattoivat alkaa jo yli 25 000 vuotta ihmisen saavuttua Beringiaan, jonka itäosa Alaska on. Viimeistään noin 14 000 vuotta paleointiaanien perinne levittäytyi Alaskaan, ja myöhemmin luultavasti eri kansojen luoma varhainen mikroteriä valmistanut NAMANT-perinne. Ajan kuluessa Alaskan alueelle saapui ja/tai siellä syntyi itäsiperialaisten, na-dene-kansojen, aleuttien ja eskimoiden esi-isien kulttuureja. Noin 2500–2000 eaa. Alaskassa nousi paleoeskimojen Denbighin kulttuuri, joka levisi itään Kanadan pohjoisosiin muuntuen siellä paikalliseksi kulttuuriksi. Tämän jälkeen Alaskaan syntyi vaihteleva määrä kulttuureja. Alaskaan antoivat vaikutteita sekä eteläiset intiaanien kulttuurit, että Aasian kulttuurit. Eskimoiden Thulen kulttuuri syntyi Alaskan pohjoisosissa joskus 500–1000 eaa. leviten nopeasti itään.
Paleointiaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Löydökset Alaskan varhaisimmista asukkaista ovat melkoisen vaillinaisia ja hajanaisia. Ihmiset saattoivat muuttaa pohjoiseen Siperiaan asumaan viimeistään 25 000 vuotta sitten, ja varhaisia mikroteriä tehneen NAMANT-kulttuurin ihmisiä asui Siperian ja Alaskan välisillä Aleuteilla luultavasti jo 25 000–5000 eaa. Itä-Alaskan Yukonin Old Crow Flatsissa asuttiin ehkä jo 27 000 vuotta sitten.
Intiaanien esi-isät saapuivat Alaskaan viimeistään jääkauden lämpimän vaiheen alussa ennen vuotta 13 500 eaa.[1].
Vanhin eskimoihin liittyvänä pidetty niin sanottu paleoarktinen perinne oli noin 9500–5500 eaa. eli 11 500–7500 vuotta sitten. Tämän kulttuurin löydökset ovat kuitenkin epämääräisiä. Kulttuuriin liitetään mm mikrosäleytimet, ottimella varustetut kiviraaka-aineen kappaleet joista lyötiin irti pieniä teriä. Paleoarktine kulttuuri liitettään joihinkin Itä-Siperian myöhäispaloeliittisiin perinteisiin[1].
Varhaisia Aleuttien merinisäkkäiden pyyntiin liittyviä löytöpaikkoja ovat yli 7000 vuotta vanha Anangula ja noin 15 000 v vanha Onion Portage. Alaskassa varhaisin mikroliittiperinne oli NAMANT. Alaskaan syntyi monenlaisia pyyntikulttuureja jääkauden päättymisen aikoihin noin 8000 eaa.[2].
Onion Portagen Akmak-kompleksi tuotti mm myöhäispaleoliittisen tyylisiä 2-puolisesti iskettyjä säikeitä kiviteriä[1] ja ottimellisia mikrosäleytimiä.
Noin 5000 eaa. Aleuteille, Alaskaan ja varsinkin Sewardin niemimaalle oli syntynyt pieniä eristettyjä asutuksia. Noin 2500 eaa. pohjoinen napameri suli osittain jääkauden jäljiltä olevasta jäästä mikä loi edellytyksiä pyyntikulttuurien synnylle. Amerikan paleoarktinen työkalun perinne käsittää muutamia aikaan 9000–6000 eaa. ajoitettuja löytöjä. Tähän perinteeseen liittyy yleensä 2-puolisesti iskettyjä kivityökaluja. Lienee metsästetty biisonia, hevosta ja hirveä. Anangulassa muista poiketen 1-puolinen iskentä, samoin kuin Callagher Flintissä. Arktikselle tyypillistä meririistaa ovat partahylje, norppa ja maitovalas.[3]
Vaihe 2 ja pohjoinen arkaainen kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noin 5000 eaa. alkoi "eskimokulttuurien vaihe 2" (engl. Eskimo culture stage II[3]), jolloin Beringiassa oli monia paikallisia perinteitä. Noin 4000 eaa. Anangulassa ja Ocean Bay ssa harjoitettiin merinisäkkäiden pyyntiä. Sisämaassa Onion Portagessa ja muissa paikoissa oli erilaisia elinkeinon harjoitustapoja paikasta riippuen, tundralla ja metsässä. Sisämaan kulttuuri oli joko paikallisesti paleointiaaneista kehittynyt tai etelän arkaaisista kulttuureista lähtöisin. Tätä kokonaisuutta kutsutaan nimellä "Pohjoinen arkaainen" Northern archaic. Pohjoinen arkaainen perinne saattoi olla athabascojen esi-isien luoma, mutta tämä hyvin kiistanalaista.[3]
Denbighin kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niin sanottu eskimokulttuurien vaihe III (englanniksi Eskimo Culture Stage III)[3] alkoi kehittyen 2500–1900 eaa. Alaskassa ja Pohjois-Aleuteilla. Näihin aikoihin paleoeskimot syrjäyttivät Arktiksen mahdolliset intiaanit. Vaihe III nosti paleoeskimojen arktisen pientyökalukulttuurin, joka levittäytyi Alaskasta Grönlantiin asti. Aleuteille tämä ehkä alkujaan Itä-Siperiassa alkanut perinne ei levinnyt. Yleensä ei käytetty öljylamppuja, ja oltiin puusta riippuvaisia lämmityksessä. Nämä paleoeskimot pyydystivät sekä maalla että merellä. Joillain seuduilla elettiin puoliksi maanalaisissa taloissa. Mikroteriä kiinnitettiin luuhun tai puuhun. Kulttuuri hajaantui itään levitessään, Kanadan-Grönlannin Independence I erosi eteläisemmistä Esi-Dorsetin ja Sarqaqin kulttuureista. Varhainen paleoeskimojen vaihe kesti joillain alueilla 800 eaa. asti.[3]
Melko tarkoin 4000 vuoden ikäistä[4] Denbighin kulttuuria on säilynyt kiviesineinä lähinnä Pohjois- ja Itä-Alaskan rannikkoalueilla Kanadan rajalle asti. Kiviteriä käytettiin puusta ja luusta tehtyjen keihäisten ja nuolien pienten kärkiosien lisäksi. Kiviesineet olivat nuolenkärkiä, yksipuolisia teriä, kärkiteriä, kaapimia ja niin kuin Independence I:ssä monia kaivertimen spalls ja mikroteriä[5]. Denbighin kulttuurin kaksipuolisesti työstetyt kiviterät[6] olivat pieniä ja taidokkaasti tehtyjä[7][8]
Mikroteriä[6] eli 10 mm:n levyisiä teräviä kivenpaloja käytettiin luultavasti nahan leikkaamiseen tai puun vuolemiseen. Vain taltat olivat suuria kiviesineitä. Denbighin kulttuuri näyttäisi olevan muiden arktisten pienesinekulttuurien edeltäjä. Vanhimmiksi ajoitetut Denbighin kulttuurin löydöt on tehty Brooksin ja Kobukin jokien varsilla. Kulttuuri harrasti sekä meri- että sisämaapyyntiä[7], siihen liittyy kalastusta ja varsinkin peuranmetsästystä[6] ja 2–3 puoliksi maahan kaivetun "kuoppamajan" ryhmiä. Noin 60 cm syvien kuoppamajojen keskellä oli tulisijat. Alussa kulttuuri oli Kobukin- ja brooksinjoen varsilla Alaskan sisämaassa[6]. Denbighin metsästäjät käyttivät rannikon asumuksia ehkä kesällä, myöhemmin ympäri vuoden, kun meripyynti kehittyi jäätyneisiin vesiin sopiviksi. Itse Denbigh on 4000 v vanha. Ajoitusten mukaan Denbighin kulttuuri olisi levinnyt hyvin nopeasti noin 4800 km 400–500 vuodessa Länsi-Alaskasta Pohjois-Grönlantiin.[9]
Choris[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alaskan Denbighin kulttuuri muuttui vasta noin 2700 vuotta sitten ja taantui, ja painottui sisämaahan. Eskimokulttuurien vaihe VI:n (engl. Eskimo culture stage VI) aikana paleoeskimot hankkivat enenevässä määrin elatuksensa merinisäkkäiden pyynnistä. Vaihe VI:n vienyt kehitys alkoi 1600 eaa., kun noin 3600 v sitten ilmestyi Chorisin kulttuuri Beringinsalmen seudun pohjoispuolella. Kulttuuri teki suuria lehtimäisiä kiviteriä muttei käyttänyt mikroteriä[10]. Asuinpaikat olivat rannikon kiinteitä taloja, teltoissa harvemmin sisämaassa. Kulttuuri katosi 2700 eaa.[11] Näihin aikoihin Independence II saattoi kehittyä P-Grönlannissa Independence I:sta.[3] Denbighin jälkeen Choris, Norton ja Ipiutak seurasivat toisaan. Aleuteilla ja Beringenmeren saarilla oli omaleimaisia perinteitä.
Norton[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Denbighin ja Chorisin kulttuurien kadottua oli 200 vuoden katkos 2700–2500 eaa., ja Alaskaan ilmestyi Nortonin kulttuuri. Kulttuuria luonnehtivat Siperian tyyppiset öljylamput ja koristellut saviastiat. Kiviset astiat ja hiotut liusketyökalut tulivat Etelä-Alaskasta. Kulttuuri oli meripainotteinen, asutuskeskukset suurempia ja pysyvämpiä kuin aiemmin. Kuoppatalot suuria ja syviä, ja niihin kuljettiin tunnelin kautta. Porat olivat yleisiä, näitähän ei ollut idempänä vallitsevassa Dorsetin kulttuurissa.
Ipiutak[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nortonin kulttuurin loppuvaiheessa ilmestyi peuraa metsästänyt, "Nortonista riisuttu" Ipiutakin kulttuuri 0–900 jaa., mm keramiikka, hiotut liuske-esineet, öljylamput, valaanmetsästystyökalut ja tunnelitalot puuttuivat. Hylkeenpyyntiäkin oli, lähinnä peuran varassa mm Point hopessa. Talvisin elettiin sisämaassa, kesäisin oli rannikolla pienten merinisäkkäiden metsästystä. Tehtiin nelikulmaisia taloja, joita oli Point Hopessa 600. Ihmiset olivat shamanistisessa yhteisöissä eriarvoisia. Taide oli skyyttiläis-siperialaista. Vainajille annettiin runsaat hautalahjat. Ipiutakin kulttuuri teki kulttuuri teki Arktiksen ensimmäiset rautatyökalut. Noin 800 Ipiutakin ihmiset siirtyivät pois rannikkoilta pieniin sisämaan leireihin.[12]
Beringinmeren kulttuurit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beringinmeren saarilla asui Ipiutakin kulttuurin aikoihin ja jo ennen Ipiutakia vanhan Beringinmeren valaanpyyntikulttuurin ja Okvikin ihmisiä. vanha valaanpyyntikulttuuri ja Okvik olivat ehkä olivat ehkä eri kulttuureja, ehkä saman kulttuurin erilaisia haaroja. Vanha vaalaanpyyntikulttuuri kesti Cape Crusensternissä vain sata vuotta ilmaantuen ja häviten äkkiä. Sen jälkeen Beringinsalmessa oli vain Nortonin kulttuuri. Aleuttien kulttuuri jatkoi ommillaan, paitsi Kodiakinsaarelle syntyi Kachemakin perinne[3]. Beringinmeren harppuunoissa aaltokaiverruksia, ja kytköksiä Tšuktšien niemimaalle. Myöhemmässä Punukin kulttuurissa jopa satojen asukkaiden kyliä, ja meripyynti siinä vielä tärkeämpi[13]
Birnirk ja Thule[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Yhtenäistettävä, teen itse |
Eskimojen edeltäjät proto-inuitit saapuivat Alaskaan ehkä vuoden 500 jaa. tienoilla. Thulen kulttuuri alkoi luultavasti kehittyä Nortonin kulttuurin tyyppisestä edeltäjästä jo 100 eaa. Beringinsalmen tienoilla [14]. Point Barrowin läheltä löydetty Alaskan Pohjoisrannikolla syntynyt 500–800 jaa. vallinnut Birnirkin kulttuuri omaksui Ipiutakin kulttuurin ja Beringinmeren ihmisten kulttuuripiirteitä. Birnirkin kulttuuri nousi Pohjois-Alaskan rannikolle noin 900 jaa., ja tämä muuttui pian Thulen kulttuuriksi [14]. Ipiutakin kulttuuri ja Beringinmeren valaanpyyntikulttuurit sulautuivat noin 800–1000 jaa. esieskimojen Thulen kulttuuriksi.[15] Eskimojen edeltäjät proto-inuitit saapuivat Alaskaan ehkä vuoden 500 jaa. tienoilla. Thulen kulttuuri alkoi luultavasti kehittyä Nortonin kulttuurin tyyppisestä edeltäjästä jo 100 eaa. Beringinsalmen tienoilla.[14]
Itse Thulen kulttuuri syntyi Alaskan pohjoisrannikon ja lähialueen saaristojen valaanpyyntikulttuurien sulautuessa noin 700–1000 Pohjois-Alaskan rannikoilla. Birnirkin kulttuuri nousi Pohjois-Alaskan rannikolle noin 900 jaa., ja tämä muuttui pian Thulen kulttuuriksi[14]. Varhainen "Thulen kulttuuri" 500–1100 omaksui valaan metsästyksen. Valaanpyynti alkoi nyt 500 vuoden tauon jälkeen. Hyljettä ja mursua pyydettiin myös, kalastettiin, maalla metsästettiin karibua ja linnustettiin. Tätä varhaisvaihetta luonnehtivat harppuunat, keihäät veneet, koristeltu keramiikka, hiotut liuskekivityökalut[16]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. |
- Michael Coe, Dean Snow ja Elizabeth Benson: Atlas of Ancient America, An Equinoix Book, Oxford 1986. Facts on File 1986, : Cultural Atlas Series. ISBN 0-8160-1199-0, ISBN 978-0-81601199-5.
- Past Worlds, The Times Atlas of archaelogylähde tarkemmin?
- Ensimmäiset ihmiset, Ihmisen suku 1, Peter Crowley Conwy et al (toim), Suom Jukka Jääskeläinen Juha Valste, ISBN 951-0-18779-8, WSOY 1993, Luku Arktiksen asuttajat, s. 212-217
- Marjo-Riitta Saloniemi, toimittaja ja Reinson Maris jne.: Arktiset sivilisaatiot - elämää Beringinsalmen rannoilla. Tampere: Tampereen museot ja kirjoittajat, 2002. ISBN 951-609-159-8, ISSN 1237-5276.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Saloniemi 2002, s. 14
- ↑ The Native People of North America (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f g Michael Coe, Dean Snow ja Elizabeth Benson: Atlas of Ancient America. An Equinoix Book, Oxford 1986. Facts on File 1986, : Cultural Atlas Series. ISBN 0-8160-1199-0, ISBN 978-0-81601199-5. s. 46–47.
- ↑ Crowley 1993, s. 212
- ↑ Greenland, Past and Present, s. 117.
- ↑ a b c d Crowley 1993, s. 212
- ↑ a b Saloniemi 2002, s. 15
- ↑ Crowley 1993, s. 212, 220
- ↑ Ihmisen suku 1, Ensimmäiset ihmiset, WSOY 1993, ISBN 951-0-18779-8. Luku Arktiksen asuttajat, s. 212–217.
- ↑ Saloniemi 2002, s. 16
- ↑ Ihmisen suku, s. 223
- ↑ Past Worlds, The Times Atlas of Archaelolgy. Times Books 1988. ISBN 0-7230-0306-8. s. 273.
- ↑ Ihmisen suku, s. 224–225.
- ↑ a b c d Atlas of Ancient America, s. 45–48.
- ↑ Ihmisen suku 1, s. 224–
- ↑ Past Worlds, s. 27.