D-kvarkki
| d-kvarkki | |
|---|---|
| Rakenne | Alkeishiukkanen |
| Perhe | Fermioni |
| Sukupolvi | Ensimmäinen |
| Vuorovaikutus | Gravitaatio, Heikko vuorovaikutus, Vahva vuorovaikutus, Sähkömagneettinen vuorovaikutus |
| Antihiukkanen | d-antikvarkki |
| Löydetty teoreettisesti | Murray Gell-Mann ja George Zweig (1964) |
| Löydetty | SLAC (1968) |
| Symboli | d |
| Hajoaa hiukkaseksi | Vakaa |
| Sähkövaraus | -1/3 e |
| Värivaraus | on |
| Spin | 1/2 |
D-kvarkit (engl. down) eli alas-kvarkit ovat alkeishiukkasia ja yksi kuudesta kvarkkityypistä. Muut tyypit ovat c, s, u, b ja top -kvarkit. Niiden massa on kaikista kvarkeista toiseksi pienin. Niiden antihiukkasia ovat d-antikvarkit.
Kuten kaikkien kvarkkien, d-kvarkkien spin on 1/2 ja baryoniluku 1/3. Erityisesti d-kvarkin isospin I3 on -1/2 ja sähkövaraus -1/3e. D-kvarkki kuuluu samaan kvarkkiduplettiin u-kvarkin kanssa.[1][2]
D-kvarkit muodostavat yhdessä u-kvarkkien kanssa protonit, joissa on kaksi u-kvarkkia ja yksi d-kvarkki sekä neutronit, jotka rakentuvat kahdesta d-kvarkista ja yhdestä u-kvarkista. D-kvarkki kuuluu rakennusosasena myös useisiin lyhytikäisiin hadroneihin. Se on yksi kolmesta alkuperäisen kvarkkimallin vuonna 1964 ennustamasta kvarkista.[1]
D-kvarkkien massa on toiseksi pienin kaikista kvarkeista (4,1-5,8 MeV). Niitä pienempiä ovat vain u-kvarkit (1,7-3,3 MeV).[2] Muut kvarkkityypit ovat kymmeniä tai jopa tuhansia kertoja näitä kvarkkeja massiivisempia.
Lähteet [muokkaa]
- HyperPhysics: Kvarkit (englanniksi)
- ↑ a b Jukka Maalampi, Tapani Perko: Lyhyt modernin fysiikan johdatus, 4. korjattu painos, s. 184–187. Helsinki: Limes ry, 2006. ISBN 951-745-213-6. (suomeksi)
- ↑ a b Antti Hakola: Ydin- ja alkeishiukkasfysiikka, Raportti TKK-F-B204, ISBN 978-951-22-9178-6, luku 7
|
|
|
|---|---|
|
|
Kvarkit: u · u · d · d · c · c · s · s · t · t · b · b |
|
|
Mittabosonit: γ · g · W± · Z |
|
|
Superpartnerit: Aksiino · Chargiino · Fotiino · Gluiino · Gravitiino · Higgsiino · Neutraliino · Sfermionit |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
