Aktiivinen empaattinen reflektio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aktiivinen empaattinen reflektio on termi, jota käytetään psykoterapiassa ja psykiatriassa. Se on terapeutin toimintatapa, jolla hän viestittää potilaalle ymmärtävänsä tätä.

Kun potilasta haastatellaan, ei riitä että häntä ymmärretään. On tärkeää, että potilas saa kokemuksen siitä, että hän tulee ymmärretyksi. Käyttökelpoinen tekniikka on kuunnella potilasta aktiivisesti. Erilaisin elein ja äännähdyksin voi ohjata häntä kertomaan ja jatkamaan. Sopivassa kohdassa voi palauttaa potilaan kertomaa tiivistettynä ja antamalla potilaan testattavaksi erilaisia vaihtoehtoja, joista potilas sitten voi valita haluamansa tai antaa vielä uuden.

Esimerkki: ”Kerroit, että sinulle oli suuri pettymys, että paras kaverisi jäi kiinni lunttauksesta matematiikan kokeessa. Järkytyitkö siitä, että hän oli taitamaton ja jäi kiinni, vai siitä, että hän lunttasi sinulta ja opettaja saattoi epäillä että olit juonessa mukana.”

Terapeutti pyrkii koko ajan varmistamaan, että potilas ymmärtää palautteen ja tarvittaessa hän tarkistaa onko itse ymmärtänyt asian samoin kuin potilas ja onko potilas ymmärtänyt asian samoin.

Palautteessa pyritään ymmärryksen lisäämiseksi ensin ymmärtämään ja sitten käyttämään potilaan käyttämiä sanoja ja sanamuotoja. Palautteet annetaan tiivistettyinä, ja niissä voi samalla pyrkiä yhteenvetoihin. Palautteet annetaan mieluummin ”verbikielellä” eli keskipisteessä on tekeminen pohdinnan sijaan. Tulkintoja pyritään välttämään tai ne annetaan vaihtoehtoina, jotka potilas voi hylätä tai hyväksyä.