Akseliaika

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Akseliaika (saks. Achsenzeit) on saksalaisen filosofi Karl Jaspersin kehittämä termi, joka kuvaa 800-luvun eaa. ja 200-luvun eaa. välistä aikaa. Jaspersin mukaan tällöin tapahtui samanlaisia ajattelutapojen muutoksia yhtä lailla niin Kiinassa, Intiassa kuin länsimaissakin (kuten antiikin Kreikassa).lähde?

Jaspers tunnisti teoksessaan Vom Ursprung und Ziel der Geschichte (”Historian alkuperä ja päämäärä”, 1949) keskeisiä akseliajan ajattelijoita sellaisiksi henkilöiksi, joilla on ollut suuri merkitys filosofian ja uskontojen myöhemmälle suunnalle. Hän hahmotteli myös tyypillisiä piirteitä kullekin niistä maantieteellisistä alueista, joista nämä ajattelijat olivat syntyisin. Jaspers näki, että kullakin alueella oli tapahtunut samantyyppistä kehitystä ilman, että alueiden välillä oli tapahtunut suoraa ajatustenvaihtoa — hän ei löytänyt kirjallisia todisteita ainakaan mistään suuremmasta yhteydenpidosta kreikkalaisen, kiinalaisen ja intialaisen kulttuurin välillä.lähde?

Jaspersin ajattelu on saanut useita seuraajia, ja käsitteestä on tullut laajan keskustelun kohde uskonnonhistoriallisessa tutkimuksessa. Termiä ovat käyttäneet muun muassa Karen Armstrong ja Johann Arnason.lähde?

Akseliaika ihmiskunnan käännekohtana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaspers katsoi, että ihmiskunnan henkinen perusta luotiin akseliajalla yhtä aikaa ja itsenäisesti eri puolilla maailmaa, ja että tämä on se perusta, jonka päällä ihmiskunta edelleen elää ja toimii.[1] Tämä perusta on tiettyjen keskeisten ajattelijoiden luoma, ja se on syntynyt tietyssä historiallisessa tilanteessa, yhteiskunnallisen muutoksen ollessa käynnissä.lähde?

Ajattelijat ja liikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaspersin kuvaamiin keskeisiin muutoksiin kuului muun muassa platonismin nousu, joka vaikutti myöhemmin länsimaiseen ajatteluun sekä kristinuskon että keskiajan ja renessanssin maallisen ajattelun kautta. Siddhartha Gautama, joka eli Intiassa, perusti buddhalaisuuden. Kiinassa syntyi kungfutselaisuus, joka vaikuttaa edelleen maan yhteiskunnallisen ja uskonnollisen elämän taustalla. Zarathustralaisuus oli merkittävä monoteismin kehityksen kannalta.[2] (Jaspers tosin ajoittaa zarathustralaisuuden synnyn seleukidien ajalle, vaikkakin se on uskontona merkittävästi vanhempi.[2])

Jaspers luki mukaan myös Upanishadien kirjoittajat, Laozin, Homeroksen, Sokrateen, Parmenideen, Herakleitoksen, Thukydideen, Elian, Jesajan, Jeremian ja Deuterojesajan. Jaspers itse piti Sokratesta, Kungfutsea ja Siddhartha Gautamaa erityisen korkeassa arvossa, kuvaten heidät esimerkillisiksi ihmisiksi tai ”paradigmaattisiksi persoonallisuuksiksi”.[3]

Akseliajan luonteenpiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaspers kuvaili akseliaikaa hengähdystauoksi kahden suuren imperiumin hallitseman ajan välillä; lepohetkeksi vapauksille; syväksi hengenvedoksi, joka selkeytti tietoisuuden.[4] Jaspers oli erityisen kiinnostunut akseliajan henkilöiden ajatusten ja heidän olosuhteidensa välisistä yhtäläisyyksistä. Näihin kuuluivat pyrkimys inhimillisen olemassaolon tarkoituksen selvittämiseen[5] ja uuden uskonnollisten johtajien eliittiluokan nousu sekä Kiinassa, Intiassa että länsimaissa.[6] Kaikki kolme aluetta synnyttivät ja institutionalisoivat kaupungista toiseen kiertelevien ja keskenään ajatuksia vaihtavien oppineiden perinteen. Nämä oppineet kuuluivat johonkin uskonnolliseen tai filosofiseen perinteeseen: Kiinassa kungfutselaisuuteen tai taolaisuuteen; Intiassa hindulaisuuteen, buddhalaisuuteen tai jainalaisuuteen; Lähi-idässä zarathustralaisuuteen tai juutalaisuuteen; ja Kreikassa sofistiseen tai muuhun klassisen filosofian perinteeseen.lähde?

Jaspersin mukaan nämä piirteet kehittyivät samanlaisissa yhteiskunnallisissa oloissa: sekä Kiinassa, Intiassa että lännessä valtiot olivat pieniä ja sekä niiden sisällä että välillä oli paljon jännitteitä.lähde?

Teoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaisella sosiologilla Max Weberillä oli merkittävä osa Jaspersin ajattelussa.[7][8][9] Shmuel Eisenstadtin mukaan[10] Weberin teokset Kiinan ja Intian uskonnoista ja muinaisesta juutalaisuudesta tarjosivat taustaa ajan merkityksen ymmärtämiselle. Hänen mukaansa Eric Voegelinin Order and History sisälsi samantyyppisiä ajatuksia kuin Jaspersilla.[6] Jaspers sai ajatuksilleen laajempaa hyväksyntää, kun hän esitti ne alan konferenssissa ja julkaisi ne Dædaluksessa vuonna 1975.[9]

Uskonnonhistorioitsija Karen Armstrong tutki aikakautta teoksessaan The Great Transformation,[11] ja teoria on ollut useiden tieteellisten konferenssien aiheena.[12] Termin käyttö on laajentunut siitä, miten Jaspers sen alun perin muotoili. Armstrongin mukaan valistusaika ja sitä seurannut kehitys, mukaan lukien Isaac Newton, Sigmund Freud ja Albert Einstein, oli ”toinen akseliaika”.[13] On myös esitetty, että nykyaika on uusi akseliaika, jolloin perinteiset suhteet uskonnon, maallisuuden ja perinteisten ajatusten välillä ovat muutoksessa.[14].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jaspers, Karl; Bullock, Michael (käännös): The Origin and Goal of History. 1. engl. p.. London: Routledge and Keegan Paul, 1953. LCCN 53001441. Alkuteos Jaspers, Karl: Vom Ursprung und Ziel der Geschichte. 1. painos. München: Piper Verlag, 1949. LCCN 49057321.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Jaspers, Karl: Way to Wisdom, s. 99–100. -, 1951. , lainattu sivulla Norfleet, Phil: The Axial Age of Karl Jaspers Great Minds. Arkistoitu 12.11.2005. Viitattu 14.6.2006.
  2. ↑ a b Boyce, Mary: Zoroastrians: Their Religious Beliefs and Practices. London: Routledge, 1979. ISBN 0-415-23903-6.
  3. ↑ Jaspers, Karl: The Great Philosophers: The Foundations, s. 99–105. London: Ralph Manheim, 1962. , lainattu teoksessa Armstrong, Karen: The Great Transformation: The Beginning of our Religious Traditions, s. 287. New York: Knopf, 2006. ISBN 0-676-97465-1.
  4. ↑ Jaspers, 1953, s. 51, lainaus Armstrong, s. 367
  5. ↑ Neville, Robert Cummings: Religion in Late Modernity, s. 104. SUNY Press, 2002. ISBN 0-7914-5424-X. Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ a b Eisenstadt, S. N.: ”Introduction”, The Origins and Diversity of Axial Age Civilizations, s. 1–2. SUNY Press, 1986. ISBN 0-88706-094-3. Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Thornhill, Chris: Karl Jaspers Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 14.6.2006.
  8. ↑ Szakolczai, Arpad: The Genesis of Modernity, s. 80–81. UK: Routledge, 2003. ISBN 0-415-25305-5. Teoksen verkkoversio.
  9. ↑ a b Szakolczai, Arpad: ”Historical sociology”, Encyclopedia of Social Theory, s. 251. UK: Routledge, 2006. ISBN 0-415-29046-5. Teoksen verkkoversio.
  10. ↑ Eisenstadt, Shmuel: Johdanto teokseen The Origins and Diversity of Axial Age Civilizations
  11. ↑ Armstrong, Karen: The Great Transformation: The Beginning of our Religious Traditions. New York: Knopf, 2006. ISBN 0-676-97465-1.
  12. ↑ Strath, Bo: Axial Transformations iue.it. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 14.6.2006.
  13. ↑ Armstrong, s. 356
  14. ↑ Lambert, Yves: Religion in Modernity as a New Axial Age: Secularization or New Religious Forms?. Sociology of Religion, 1999, nro 60, s. 303. 10.2307/3711939.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eisenstadt, Shmuel: The Axial Age: The Emergence of Transcendental Visions and the Rise of Clerics. European Journal of Sociology, 1982, 23. vsk, nro 2, s. 294–314.
  • Stark, Rodney: Discovering God: A New Look at the Origins of the Great Religions. NY: HarperOne, 2007.
  • Vidal, Gore: Creation. NY: Random House, 1981. Novelli, jonka kertojana toimii Zarathustran kuvitteellinen pojanpoika vuonna 445 eaa. Tämä kuvaa matkoillaan sattuneita tapaamisiaan akseliajan keskeisten henkilöiden kanssa

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Axial age
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Akseliaika&oldid=20552717”