Aknepop
| Aknepop Eppu Normaali | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | 13.–15. maaliskuuta 1978 Microvox-studio, Lahti | |
| Julkaistu | 8. toukokuuta 1978 | |
| Formaatti | LP, MC, CD[1] | |
| Tuottaja(t) | Timo Huovinen, Epe Helenius | |
| Tyylilaji | punk | |
| Kesto | 32.18 | |
| Levy-yhtiö | Poko Rekords | |
| Listasijoitukset | ||
|
| ||
| Eppu Normaalin muut julkaisut | ||
| |
Aknepop 1978 |
Maximum Jee & Jee 1979 |
Aknepop on Eppu Normaali -yhtyeen ensimmäinen, 8. toukokuuta 1978 julkaistu albumi. Levyn tuottivat Timo Huovinen ja Epe Helenius. Se äänitettiin Microvox-studiolla Lahdessa 13.–15. maaliskuuta 1978. Albumin tunnetuin kappale on ”Poliisi pamputtaa taas”, mutta sillä on muitakin myöhemmin klassikon asemaan nousseita lauluja, kuten ”Sotilaallinen tyhjiö”.
Julkaisuvuotenaan albumia myytiin noin 2 000 kappaletta. Joulukuuhun 2006 mennessä sitä oli myyty 31 347 kappaletta. Kultalevy Aknepopista myönnettiin vuonna 1994.
Työstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albumi äänitettiin kolmessa päivässä 13.–15. maaliskuuta Microvox-studiolla, Lahdessa. Päivistä yksi käytettiin miksaamiseen.[2]
Aknepopin tuottivat Timo Huovinen ja Epe Helenius. Helenius on myöhemmin kuvannut rooliaan eräänlaiseksi apulaistuottajaksi. Hän pyrki hakemaan kappaleisiin ratkaisuja, joilla voisi edistää levyn myyntiä ilman että se muuttaisi yhtyettä. Esimerkiksi joihinkin kappaleisiin lisättiin stemmalauluja, jotta esitykset kuulostaisivat paremmilta radiossa.[3] Kellariin rakennettu Microvox asetti omat rajoituksensa levyn soundille eikä sitä juuri pystytty jälkikäteen muuttamaan. Basisti Mikko Saarelan mukaan levytyksessä olisi pystytty parempaankin, mutta äänittäjä Pekka Nurmikallio pelkäsi että studiosta ”puhutaan taas pahaa”, jos yhtyeelle annetaan liikaa päätösvaltaa. Saarela on väittänyt, että Nurmikallio salaa siirsi mikserin nappulat takaisin aiemmille paikoilleen.[4]
Äänityksiin osallistunut seurue majoittui hotelli Mustaan Kissaan. Epe Heleniuksen mukaan Mikko Saarela ja kitaristi Juha Torvinen olivat hotellissa harrastetun alkoholinkäytön vuoksi viimeisenä äänityspäivänä niin voimakkaassa krapulassa, etteivät enää kyenneet työntekoon.[3]
Kun Eppu Normaalin jäsenet sai kuultavakseen ensimmäisen koelevyn, he pettyivät kuulemaansa huomattuaan albumin kaivertajan leikanneen ylempiä bassoja pois ja vähentäneen muillakin tavoilla bassoja. Kaivertaja sanoi yhtyeelle huomanneensa albumin ”jytisevän” voimakkaasti, jolloin hän päätti leikata bassot pois. Eppu Normaalin jäsenet eivät pitäneet kuulemastaan ja vaativat hänet tekemään uuden kaiverruksen, sillä albumin pitikin ”jytistä”. Uudesta kaiverruksesta huolimatta yhtyeen jäsenet olivat hyvin pettyneitä Aknepopin soundeihin. Aknepopin soundimaailmassa on olennaista kellaritilojen aiheuttama ns. kumina, jota Eppu Normaalin jäsenet eivät osanneet odottaa. He pitivät itseään paljon paremman kuuloisena yhtyeenä keikoillaan kuin Aknepopilla.[5]
Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eppu Normaalin kitaristin Pantse Syrjän mukaan Aknepopin ja yhtyeen muiden alkupään albumien sanoitusten kannanotot liittyvät pääasiassa kulttuuripolitiikkaan. Punkmusiikille tyypillisempi kapitalismin kritisointi ja näkemys työläisten riistämisestä on vähäisempää.[6]
Mikko Saarela uskoi Aknepopin olleen Pantse Syrjälle sopiva lauluntekokoulu. Saarelan mielestä Syrjä kypsyi yllättävän nopeasti ja ryhtyi tekemään hyviä kappaleita, vaikkei ottanutkaan punkmusiikkia yhtä vakavasti kuin hän, laulusolisti Martti Syrjä tai Juha Torvinen.[6] Epe Helenius on muistellut, että Aknepopissa ei ajateltu kokonaisuutta, vaan albumi koostuu yksittäisistä kappaleista.[3]
Tietoa kappaleista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”James Dean (taas)” käsittelee Mikko Saarelan kyllästymistä Suosikki-nuortenlehden voimakkaasti lanseeraamaan 1950-lukuun. Osansa pilkasta saa myös Teddy & The Tigers -rockabilly-yhtyeen manageri Kari Heimonen.[1] Kappale ei kuitenkaan käsittele niin sanottuja diinareita, sillä laulua kirjoittaessa kyseistä nuorisokulttuurin muotoa ei vielä ollut.[7]
”Kekkonen rock” on puolitoistaminuuttinen cover Suomen Talvisota 1939–1940 -yhtyeen samannimisestä kappaleesta.[8]
”Poliisi pamputtaa” mollaa poliisin työskentelyä. Kappale oli olemassa jo Eppu Normaalia edeltäneen Aku Syrjä bandin aikoihin, mutta hitaampana versiona.[1]
Albumin kuuluisin kappale on ”Poliisi pamputtaa taas”,[6] jonka albumiversio on erilainen kuin singleversio. Esimerkiksi Pantse Syrjän soittama kitarasoolo on Aknepopilla erilainen. Epe Heleniuksen mukaan tämä johtuu hänen ja Syrjän näkemyseroista. Helenius oli ilmoittanut Syrjälle, että ”sää soitat ja mää tuotan”, mistä Syrjä loukkaantui ja siksi järjestelmällisesti kieltäytyi soittamasta sooloa Heleniuksen haluamalla tavalla.[9]
Albumin kulttuuripoliittisista kannanotoista selkein on Mikko Saarelan sanoittama ”Rääväsuita ei haluta Suomeen”, joka käsittelee negatiiviseen sävyyn brittiläisen Sex Pistols -punkyhtyeen Suomen-vierailun kieltämisen taustoja ja seurauksia. Saarelan mielestä kappale onnistui demoversiolla paremmin kuin itse albumilla.[6]
”Sotilaallinen tyhjiö” on myöhemmin noussut yhtyeen klassikoihin luettavaksi. Sen sanoitus käsittelee sitä, kuinka sotilaallisen tyhjiön ”tiedetään sijaitsevan kapiaisten pääluussa”. Kappaleessa on kuitenkin myös leikillisiä sävyjä, eikä sitä ollut tarkoitettu loukkaavaksi tai totiseksi. Pantse Syrjän mukaan laulun teema perustui punkin henkeen, jossa ”pitää haukkua kaikki”.[6]
”Kaljaa nuorille” perustuu yhteen riffiin.[1]
”Kuka ön Pertti Ström” on täytekappaleeksi luettu esitys, jossa yhtye itse toteaa kyseessä olevan ”ihan tyhmä levy, joka täytyy ottaa kevyesti”. Mikko Saarelan mukaan kyseessä on tyypillinen esimerkki siitä, että kappaleet loppuivat kesken. Saarelan mielestä ”Kuka ön Pertti Ström” edustaa tyypillistä Pantse Syrjän tuolloin tekemää ”biisiharjoitelmaa”. Pertti Ström oli Epe Heleniuksen käyttämä nimimerkki, jolla hän kirjoitti Soundi-lehteen.[8]
Albumin viimeinen raita on ”Näin on”, jossa Martti Syrjä tokaisee kyseisen lauseen. ”Näin on” on merkitty hänen säveltämäkseen, sanoittamakseen ja sovittamakseen.[1]
Kansikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aknepopin kansikuvassa Eppu Normaalin jäsenet ovat paidatta. Kuvan otti toimittaja Seppo Pietikäinen, joka tavoitteli jonkinlaista ”epä-punk”-tunnelmaa ja puhtauden symboliikkaa. Hämyisen tunnelman luomiseksi hän otti kuvan tyttöystävänsä sukkahousujen lävitse.[8]
Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myynti ja julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aknepop julkaistiin 8. toukokuuta 1978. Samana päivänä järjestettiin julkistamistilaisuus Helsingin Tavastia-klubilla, jossa yhtye myös esiintyi.[10] Albumi nousi myyntilistoilla sijalle 16 ja keräsi yhteensä kahdeksan listaviikkoa.[11] Julkaisuvuotenaan albumia myytiin noin 2 000 kappaletta. Epe Helenius omien sanojensa mukaan ylimitoitti odotukset ja painatti kansia 10 000 kappaletta. Kyseinen painos loppui varastosta lopulta vuonna 1986.[12] Kultalevy Aknepopista myönnettiin vuonna 1994.[10]
Svart Records julkaisi vuonna 2018 Aknepopista vinyyliformaatissa 40-vuotisjuhlapainoksen. Sen mukana tuli paksu vihko, jossa on tietoa albumista ja ennenjulkaisematonta kuvamateriaalia. Painos julkaistiin tavallisen mustan vinyylin lisäksi myös värivinyyliversiona.[13]
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eppu Normaalin fanit ottivat albumin hyvin vastaan, mutta kriitikot eivät olleet vakuuttuneita levyn hyvyydestä. Soundin Waldemar Walleniuksen mukaan Aknepop ei täysin onnistunut ”omassa yrityksessään tuoda toisenlaista ilmettä kotomaamme kuvaan”. Wallenius totesi arvostelussaan Eppu Normaalin toimivan esimerkkinä siitä, millaisesta musiikista jotkut nykynuoret pitävät. Hän kuvasi Aknepopin musiikkia ”hurahuhhahheijaa-hengeksi sävytettynä pikku pistelyllä ja hulluuden havainnoinnilla”. Walleniuksen arvostelu herätti yhtyeen sisällä pientä närkästystä.[10]
Satakunnan Kansan Harri Aalto kirjoitti, että ”Eppu Normaalissa kyllä kytee kapinahenki, mutta purkaussuunnat ovat toistaiseksi ylimalkaisia, yksilöimättömiä”. Aallon mukaan ei voida kieltää kappaleiden ”Sotilaallinen tyhjiö”, ”Suomi ryömii” tai ”Kekkonen rock” ideaa, mutta toteutus ei tee oikeutta ”herkullisille lähtökohdille”.[10]
Uusi Laulu -lehdessä Markku Salo sanoi, että Eppu Normaalin riena on paikoin riemukasta. Albumin musiikista hän kirjoitti, että ”tuloksena voi olla vähän kuivaa hakkaamista, mutta myös tosi tehokkaita riffejä, iskeviä kertosäkeitä”. Salon mukaan esityksistä paistaa läpi nopea levytysprosessi, ja ”jotkut kappaleet menevät rennosti putkeen, jotkut eivät”. Salon mielestä parempaankin olisi pystytty ilman että idea olisi kärsinyt.[10]
Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Valtio | Korkein sijoitus | Listaviikot | Nousu listalle | Lähde |
|---|---|---|---|---|
 Suomi
|
16. | 8 | toukokuu 1978 | [11] |
Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikki kappaleet sovittanut Eppu Normaali, ellei toisin mainita
- Teen sinusta muusia – 2.42 (säv. Pantse, san. Martti)
- Diggaan itseäni – 2.36 (säv. Mikko, san. Mikko)
- James Dean (taas) – 1.50 (säv. Mikko, san. Mikko)
- Oi maa – 2.32 (säv. Juha, san. Mikko)
- Oppi tulee idästä – 2.16 (säv. Juha, san. Martti)
- Kekkonen rock – 1.34 (säv. Erik af Venusberg, san. Lauri Kenttä, sov. Suomen Talvisota 1939–1940)
- Poliisi pamputtaa – 1.52 (säv. Pantse, san. Mikko)
- Poliisi pamputtaa taas – 1.52 (säv. Pantse, san. Pantse)
- Rääväsuita ei haluta Suomeen – 3.06 (säv. Mikko, san. Mikko)
- Sotilaallinen tyhjiö – 3.40 (säv. Pantse, san. Mikko & Pantse)
- Kaljaa nuorille – 2.54 (säv. Juha, san. Martti & Mikko & Jorma Riihikoski)
- Suomi ryömii – 2.16 (säv. Pantse, san. Mikko)
- Kuka ön Pertti Ström – 2.05 (säv. Pantse, san. Mikko)
- (näin on) – 0.04 (säv. san. ja sov. Martti)
- (näin on) on Martti Syrjän tokaisu levyn lopuksi. Alkuperäisessä vinyylilevyssä se jää toistumaan useaan kertaan levypuoliskon loputtua.
Single[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albumin kappaleista julkaistiin singlenä ”Poliisi pamputtaa taas” / ”Elviksen kuolema” (21. helmikuuta 1978, PIS 002), joka oli Poko Rekordsin kaikkien aikojen toinen single. Kappaleen singleversio eroaa hiukan albumiversiosta.
Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mikko Saarela – basso, laulu (kappale 3)
- Aku Syrjä – rummut
- Martti Syrjä – laulu
- Mikko ”Pantse” Syrjä – kitara
- Juha Torvinen – kitara
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kontiainen, Vesa: Aitoa Suomirokkia - Poko Rekordsin historia (2004).
- Kontiainen, Vesa: Aknepop-albumin 40-vuotisjuhlapainoksen vihko, 2018 (SRE304).
- Luoto, Santtu: Eppu Normaalin tarina – 40 vuotta tiimalasin santaa. WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-42061-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Eppunormaali.net - Rupiset riimit - Albumit - Aknepop Eppunormaali.net. Viitattu 24.12.2018.
- ↑ Kontiainen 2018, s. 7.
- ↑ a b c Luoto 2016, s. 43.
- ↑ Luoto 2016, s. 44–45.
- ↑ Pantse Eppunormaali.net:n suurhaastattelussa: "Kyllä Eput keikkuvat energisinä vielä kotvan aikaa" Eppunormaali.net (arkistoitu). 7.1.2006. Viitattu 13.6.2021.
- ↑ a b c d e Luoto 2016, s. 44.
- ↑ Luoto 2016, s. 50.
- ↑ a b c Luoto 2016, s. 46.
- ↑ Luoto 2016, s. 45.
- ↑ a b c d e Kontiainen 2018, s. 10.
- ↑ a b Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 137. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
- ↑ Luoto 2016, s. 47.
- ↑ Eppu Normaali: Aknepop - Svart Records Svartrecords.com. Svart Records. Arkistoitu 26.12.2018. Viitattu 26.12.2018.
| Studioalbumit | |
|---|---|
| Kokoelmat | |
| Livealbumit |
|