Ajoverkko
Ajoverkko on kalaverkko, joka liikkuu vedessä joko aluksen hinaamana tai itsekseen ajelehtien. Sen yläreunaa pidetään kohoilla veden pinnassa tai pinnan lähellä. Alareunaan asennettujen painojen avulla verkko pidetään pystysuorassa.[1]
Tonnikalaa on kalastettu perinteisesti kilometrien pituisilla ajoverkoilla. Luonnonsuojelijat vastustavat tätä, koska verkkoon takertuu myös delfiinejä, pyöriäisiä, kilpikonnia ja muita uhanalaisia vesieläimiä.
Lohen ajoverkkokalastus herättää Suomessa voimakkaita tunteita; jokilohen perinteiset kalastajat sanovat Ahvenanmaalla tehtävän ajoverkkokalastuksen pienentävän lohikantoja liikaa. Lohen ajoverkkokalastus päättyi vuonna 2007.[2] Päätös johtui osaltaan myös Euroopan unionin päätöksestä suojella pyöriäistä, jota kuitenkin on tavattu Itämerellä vain satunnaisia yksilöitä.[3]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ EU:n ajoverkkojen käyttökieltoa koskevan päätöksen tarpeellisuus Euroopan Komissio 1998
- ↑ Ajoverkkokalastus päättyy Itämerellä MTV3 2004
- ↑ Pyöriäistyöryhmä: Siian ja silakan ajoverkkokalastus Itämerellä sallittava Ympäristöministeriö 2005
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Maailman suurin apaja Ajoverkkokalastusta Beringinmerellä.
Sivulta puuttuu