Aitovirna
| Aitovirna | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Vicia sepium L.[1] |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Aitovirna (Vicia sepium) on hernekasveihin kuuluva myrkyllinen, rentovartinen kasvi. Aitovirna jaetaan kahteen alalajiin: etelänaitovirna (Vicia sepium ssp. sepium) ja niittyaitovirna (Vicia sepium ssp. montana). Kasvin nimessä oleva aito tulee termistä aita eikä sillä ole mitään tekemistä virnan aitouden kanssa.[2]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Aitovirna voi kasvaa metrin mittaiseksi. Se on rento köynnös, joka takertuu kärhillään muihin kasveihin. Aitovirna kukkii kesä-heinäkuussa. Kukat ovat vaalean violetit, huulimaiset ja lyhytperäiset; ne muodostavat 2–5 kukan terttuja.[3]
Aitovirna muistuttaa hiirenvirnaa. Kasvit on helppo erottaa, jos niitä voi tarkastella yhtä aikaa: aitovirnassa on enemmän ja punaisempia kukkia sekä vaaleammat lehdet, joissa on enemmän lehdyköitä (4–8 paria) kuin hiirenvirnan lehdissä.
Aitovirnan siemenet ovat pallomaisia, halkaisijaltaan noin 3 mm.
Elinympäristö [muokkaa]
Aitovirna kasvaa lehtomaisissa metsissä, niityillä ja pientareilla.
Levinneisyys [muokkaa]
Aitovirnaa tavataan Euroopassa Lappia ja Pyreneiden niemimaata lukuun ottamatta.[4]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ ITIS: Vicia sepium (englanniksi)
- ↑ Kultatukka ja sudenpieru Joensuun yliopisto
- ↑ Synnöve Huovinen: Taivalkosken lukion kasvisto 1999. Kalevi Hirvonen (kuva). Viitattu 24.7.2007.
- ↑ Arne Anderberg: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. (ruotsiksi)