Aitopanssarimonnit
| Aitopanssarimonnit | |
|---|---|
 Pistehaarniskamonni (Megalechis thoracata) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Monnikalat Siluriformes |
| Heimo: | Panssarimonnit Callichtyidae |
| Alaheimo: |
Aitopanssarimonnit Callichthyinae Bonaparte, 1835 |
| Suvut | |
|
|
| Katso myös | |
Aitopanssarimonnit (Callichthyinae) ovat panssarimonneihin kuuluvia kaloja.
Suvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aitopanssarimonnien alaheimossa on viisi sukua:[1]:
- panssarimonnit (Callichthys)
- ritarimonnit (Dianema)
- rantamonnit (Hoplosternum)
- Lepthoplosternum
- haarniskamonnit (Megalechis)
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aitopanssarimonneilla (kuten panssarimonneilla yleensäkin) ei ole suomuja vaan luulevyistä muodostunut panssari. Ne ovat muodoltaan pitkiä ja "makkaramaisia". Aitopanssarimonneilla on kaksi paria eteenpäin sojottavia viiksiä. Viikset ovat usein pitkät ja ulottuvat taakse käännettyinä selkäevän tyveen saakka. Viiksien lisäksi aitopanssarimonneilla voi olla nauhamaisia lisäkkeitä yläleuassaan ja läppämäisiä alaleuassaan. Toisin kuin monnisilla aitopanssarimonnikoiras on yleensä suurempi kuin naaras.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Panssarimonnit ovat kotoisin Etelä-Amerikasta ja ovat levinneet ylhäältä maanosan pohjoisosasta alas Argentiinan pohjoisosaan saakka.
Käyttäytyminen ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aitopanssarimonnit ovat pohjakaloja ja etsivät ruokaa pohjasta.[1]
Vesiolot ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aitopanssarimonnit tyytyvät tavanomaisiin vesioloihin ja syövät peruskuivaruokaa. Ne tonkivat ruokaa soran joukosta, jonne ruoka helposti muuten jäisi pilaantumaan, ja ovat näin ollen hyviä "roskisdyykkareita".[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Pertti Rassi: Panssarimonnit. Gummerus, 1997. ISBN 951-97628-0-9.
|