Aistinsisältö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aistinsisältö[1] tai aistimussisältö[2] (engl. sense datum, monikossa sense data, < lat. datum, ”annettu”: ”aisteille annettu”) tarkoittaa sitä kuvaa todellisuudesta, minkä aistit antavat mielelle. Se on keskeinen käsite havaitsemisen filosofiassa.

Monet filosofit ovat katsoneet, että aistimuksen kaikkein välittömimpiä olioita ovat mielen oliot. Mielessä on siis kahdenlaisia asioita: mielen olioita, jotka voivat edustaa mielen ulkopuolisia asioita, ja jotakin joka saa ne aikaan, kuten havaintoakti (Edmund Husserl) tai sisäisen aistin toiminta (René Descartes, Immanuel Kant)

Tämän näkemyksen mukaan kun esimerkiksi näen presidentin televisiossa, ensimmäinen asia jonka havaitsen on kuva presidentistä mielessäni. Tämä kuva, aistinsisältö, edustaa televisiossa näkyvää liikkuvaa kuvaa, joka puolestaan edustaa presidenttiä itseään. Aistinsisältö edustaa siis presidenttiä minulle. Mielen sisäiset oliot edustavat siis fyysisiä ulkoisia (eli mielen ulkopuolisia) olioita.

Subjektiivisesta havaintokokemuksesta on mahdotonta olla varmoja, erotammeko jotakin mikä on olemassa itsenäisesti, vai jotakin mikä on vain harhaa. Voimme olla varmoja vain, että koemme aistinsisältöjä mielessämme. Tätä kutsutaan ”illuusion argumentiksi”.[3]

Aristoteelisessa ja skolastisessa filosofiassa samanlaista käsitettä (fantasma, mielikuva) käytettiin viittaamaan eräänlaiseen aineelliseen kuvaan tai painaumaan aistielimissä. Se ikään kuin siirtää tai välittää ulkoisia esineitä koskevan informaation aineellisista aisteista yleensä aineettomana pidettyyn ymmärrykseen.[2] G. E. Moore ja Bertrand Russell ottivat käsitteen käyttöön nimeämään oletettuja aisteille välittömästi ja ilman tulkintaa annettuja, suoraan tiedettyjä asioita, kuten värejä, muotoja, jne.[1]

Samantyyppisestä ajatuksesta on käytetty myös muita nimityksiä, kuten esimerkiksi impressiot (David Hume), ideat (George Berkeley), sensibilia (J. L. Austin), kvalia (C. I. Lewis) ja aistittu sisällys (engl. sense content; C. J. Ducasse, A. J. Ayer).

Aistinsisältöteorioita ovat kritisoineet erityisesti sellaiset filosofit kuin J. L. Austin ja Wilfrid Sellars.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nenola, Eero (toim.): Aistinsisältö Filosofian sanasto. Helsingin yliopisto. Viitattu 17. syyskuuta 2007.
  2. a b Nenola, Eero (toim.): Aistimussisältö Filosofian sanasto. Helsingin yliopisto. Viitattu 17. syyskuuta 2007.
  3. Huemer, Michael: Sense Data Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 17. syyskuuta 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Coates, Paul: Sense-Data The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
  • Huemer, Michael: Sense Data The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)