Air Francen lento 447

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Air Francen lento 447
Onnettomuuskone (F-GZCP) Charles de Gaullen lentokentällä maaliskuussa 2007.
Onnettomuuskone (F-GZCP) Charles de Gaullen lentokentällä maaliskuussa 2007.
Yhteenveto
Päivämäärä 1. kesäkuuta 2009
Onnettomuustyyppi lentäjän virhe
Tapahtumapaikka Atlantin valtameri, São Pedro ja São Paulo
Lähtöpaikka Brasilia Rio de Janeiro, Brasilia
Määränpää Ranska Pariisi, Ranska
Kuolleita 228; 154 ruumista löydetty[1]
Loukkaantuneita 0
Eloonjääneitä 0
Lentokone
Konetyyppi Airbus A330-200
Lentoyhtiö Ranska Air France
Rekisteritunnus F-GZCP
Matkustajia 216
Miehistöä 12

Air Francen lennolla 447 ollut Airbus A330-200 putosi mereen Atlantin yllä 1. kesäkuuta 2009. Kone oli matkalla Rio de Janeirosta Pariisiin. Lento lähti matkaan kello 19.03 paikallista aikaa (22.03 UTC) ja sen olisi pitänyt saapua määränpäähänsä aikataulun mukaan kello 11.10 Ranskan aikaa (09.10 UTC).[2]

Viimeinen radioyhteys koneeseen saatiin noin kolme ja puoli tuntia lähdön jälkeen kello 1.33 UTC, kun se oli ohittanut Fernando de Noronhan saaret hieman yli 200 kilometrin päässä Brasilian rannikolta pohjoiseen. Tuntia myöhemmin koneeseen ei enää saatu yhteyttä. Kone oli lentänyt trooppisen ukkosrintaman läpi kello kahden aikaan aamuyöllä ja joutunut alijäähtyneeseen pilveen.

Koneen molemmat mustat laatikot eli ohjaamon äänitallennin sekä lentotietojen tallennin löytyivät. Huhtikuun viimeisellä viikolla 2011 löytyi ensin osia toisesta mustasta laatikosta, sitten toinen kokonaan koneen hylyn keskeltä.[3][4] Aluksi arveltiin, että kone hajosi ilmeisesti kappaleiksi jo ilmassa[5]. Myöhemmin koneen hylyn löydyttyä merenpohjasta havaittiin, että näin ei tapahtunut, vaan kone iskeytyi mereen lähes vaaka-asennossa erittäin suurella vajoamisnopeudella. Kone hajosi kappaleiksi veteen iskeytyessään ja kaikki koneessa olleet kuolivat.[6]

Onnettomuuden syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onnettomuustutkinnan loppuraportin[7] mukaan onnettomuuden aiheuttivat tekniset ja inhimilliset syyt. Koneen kapteeni poistui lepäämään ennen kuin kone ohitti trooppisen ukkosvyöhykkeen, mutta ei antanut konetta ohjaamaan jääneelle perämiehelle minkäänlaisia ohjeita ukkosvyöhykkeen ohittamisesta. Onnettomuuteen johtaneet tapahtumat alkoivat, kun koneen nopeutta mittaavat pitot-putket jäätyivät lyhytaikaisesti 54 sekunnin ajaksi koneen lennettyä alijäähtynyttä vettä sisältäneeseen pilveen. Pitot-putkien jäätyminen esti koneen ilmanopeuden tarkan mittaamisen ja kone siirtyi automaattisesti käsiohjaukseen, jolloin fly-by-wire -järjestelmän lentotilan suojaukset kytkeytyivät pois päältä. Kumpikaan konetta ohjaamaan jääneistä lentäjistä ei aloittanut "epäluotettava lentonopeus" -toimenpidesarjaa, vaikka näin kuuluu tällaisessa tilanteessa tehdä. Tämä ei aiheuttanut välitöntä vaaraa, mutta konetta ohjannut perämies ohjasi koneen tuntemattomasta syystä jyrkkään nousuun. Tällainen nousu ei ole oikea toimenpide koneen lentäessä ilman luotettavaa nopeustietoa. Nousu jatkui siihen saakka, kunnes alle minuutissa koneen nopeus laski niin alas, että kone joutui sakkaustilaan. Sakkausvaroitin hälytti yhtäjaksoisesti 54 sekunnin ajan, mutta siitä huolimatta kumpikaan koneen ohjaamossa olleista lentäjistä ei ymmärtänyt koneen sakkaavan eikä tehnyt oikeita ohjausliikkeitä sakkauksen lopettamiseksi, vaan kone putosi jatkuvassa sakkaustilassa yli kymmenen kilometriä Atlanttiin asti. Kone iskeytyi pohja edellä noin 200 km/h putoamisnopeudella meren pintaan. Kaikki koneessa olleet 228 ihmistä saivat surmansa. Koneen lepotauolla ollut kapteeni palasi ohjaamoon putoamisen aikana, mutta vasta niin myöhäisessä vaiheessa, ettei koneen pelastaminen enää onnistunut. Miehistön yhteistoiminta tilanteessa, jossa he eivät tajunneet mitä tapahtuu, petti perusteellisesti.

Tutkijalautakunta edellyttää, että lentäjät koulutetaan toimimaan oikein myös poikkeustilanteissa. Onnettomuustutkijat totesivat selvityksissään, että miehistöä ei ollut lainkaan koulutettu lentämään lentokonetta käsinohjauksessa korkealla ohuessa ilmassa, eikä myöskään ollut harjoiteltu lentämistä ilman luotettavaa nopeustietoa. Air Francessa ei myöskään ollut harjoiteltu lentämistä kahden perämiehen ohjauksessa kapteenin ollessa poissa. Lisänä oli kahden ohjaamoon jääneen perämiehen välinen jännite, mikä ilmeisesti aiheutui siitä, että kapteeni ei poistuessaan määrännyt vanhempaa perämiestä konetta ohjaavaksi lentäjäksi, vaan jätti nuoremman ohjaimiin määrittelemättä lentäjien keskinäistä asemaa. Tutkijalautakunnan mukaan vanhempi perämies ei siirtänyt penkkiään taka-asennosta ohjaimien ja mittarien ulottuville kapteenin poistuttua, mikä on lähinnä tulkittavissa kiukutteluksi. Vanhempi perämies ei lainkaan seurannut koneen lentorataa nuoremman perämiehen suorittaman sakkaukseen johtaneen nousun aikana. Putoamisen aiheutti lopulta konetta ohjaavan lentäjän toistuvat virheet: lentäjä ei osannut tehdä oikeita koneen hallintaa palauttavia ratkaisuja, ja toinen lentäjistä käyttäytyi epäjohdonmukaisesti eikä osannut auttaa asiassa.

Airbus A330/A340-malleissa oli jo aiemmin raportoitu useita tapauksia, joissa pitot-putkien oletettu jäätyminen on johtanut virheellisiin lentonopeustietoihin ja sitä myötä ongelmiin lennoilla. Airbus oli jo ennen AF447-onnettomuutta käynnistänyt huolto-ohjelman, jossa kyseisiä pitot-putkia vaihdettiin toisen valmistajan tekemään malliin. Onnettomuuskoneessa tätä ei kuitenkaan vielä ollut ehditty tehdä.[8]

Hylky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atlantilta löydettiin koneen osiksi arveltua romua, mutta ne osoittautuivat myöhemmin olevan peräisin jostain laivasta.[9] Ensimmäiset turman uhrit ja osia hylystä löydettiin 6. kesäkuuta.[10] Osien joukossa oli istuin, jonka sarjanumero täsmäsi turmakoneeseen, selkäreppu ja kotelo, jossa oli Air Francen lentolippu. 8. kesäkuuta 2009 Brasilian ilmavoimat ilmoitti, että koneessa olleiden ruumiita oli löydetty useita lisää.[11]

Marraskuussa 2010 hylyn etsintöjä ilmoitettiin jatkettavan helmikuussa 2011 Ranskan laivaston sukellusveneen avulla.[12] Hylky löydettiin lopulta 3. huhtikuuta 2011 laajojen etsintöjen jälkeen. Hylystä nostettiin pintaan molemmat lennontaltioitilaitteet ja muita osia, joita tarvittiin onnettomuustutkimusta varten. Vasta niiden avulla saatiin onnettomuuden kulku ja syyt selvitettyä. Hylyn mukana löytyi myös ruumiita.[13]

air Francen lento 447
 Viimeinen tunnettu sijainti 02:10, 1.kesäkuuta
  Pariisi,

odotettu saapumisaika

09:10, 1. kesäkuuta
 Fernando de Noronha 01:33, 1. kesäkuuta
 Rio de Janeiro 22:03, 31. toukokuuta
 
Lennon suunniteltu reitti. Kiinteä viiva kuvaa lentoreittiä ja katkoviiva suunniteltua reittiä.

Lennolla mukana olleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentoturman uhrien muistomerkki Père-Lachaisen hautausmaalla Pariisissa.

Lennolla oli yhteensä 228 henkeä: 216 matkustajaa, yhdeksän matkustamohenkilökunnan jäsentä ja kolme lentäjää.[14] Matkustajista 126 oli miehiä, 82 naisia ja kahdeksan lapsia (joista yksi sylilapsi).[15] Useimmat lennolla olleet olivat Ranskan, Brasilian tai Saksan kansalaisia.

Lennon kapteeni oli 58-vuotias Marc Dubois, joka oli lentänyt Air Francella yhteensä yli 11 000 tuntia yli 20 vuoden ajan. Koneen syöksyessä mereen sen hallintalaitteissa oli 32-vuotias perämies Pierre-Cedric Bonin, jolla oli koneen lentäjistä huomattavasti vähiten lentokokemusta. Toinen perämies oli 37-vuotias David Robert.[16][17]

Lennolla olleet olivat seuraavien maiden kansalaisia:[18]

Kansallisuus Matkustajia Henkilö-
kuntaa
Yhteensä
 Ranska 61 11 72
 Brasilia 58 1 59
 Saksa 26 26
 Italia 9 9
 Kiina 9 9
 Sveitsi 6 6
 Yhdistynyt kuningaskunta 5 5
 Unkari 4 4
 Irlanti 3 3
 Libanon 3 3
 Marokko 3 3
 Norja 3 3
 Slovakia 3 3
 Espanja 2 2
 Puola 2 2
 Yhdysvallat 2 2
 Alankomaat 1 1
 Belgia 1 1
 Etelä-Afrikka 1 1
 Filippiinit 1 1
 Gabon 1 1
 Islanti 1 1
 Itävalta 1 1
 Kanada 1 1
 Kroatia 1 1
 Korean tasavalta 1 1
 Romania 1 1
 Ruotsi 1 1
 Tanska 1 1
 Turkki 1 1
 Venäjä 1 1
 Viro 1 1
YHTEENSÄ 216 12 228

Tunnettuja matkustajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://edition.cnn.com/2011/WORLD/europe/06/08/france.jet.crash/index.html?hpt=hp_t1
  2. IS: Matkustajakone katosi Atlantin yllä - mukana 216 matkustajaa iltasanomat.fi. 1.6.2009. Arkistoitu 3.6.2009. Viitattu 1.6.2009.
  3. Atlanttiin vuonna 2009 syöksyneen ranskalaiskoneen musta laatikko löytyi, viitattu 1.5.2011
  4. http://www.nytimes.com/2011/05/08/magazine/mag-08Plane-t.html?_r=2&pagewanted=1&hp
  5. http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Turmakone+hajosi+ilmeisesti+jo+ilmassa/1135246499600
  6. http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Raportti+Air+France+ei+hajonnut+ilmassa/1135247375775
  7. Air France Flight AF 447 Final report 5.6.2012. BEA. Viitattu 13.1.2016. (englanniksi)
  8. http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/8086860.stm
  9. Brasilian viranomaiset: Turmakoneen osia ei löytynytkään HS.fi. 5.6.2009. Viitattu 5.6.2009.
  10. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200906060195949_ul.shtml
  11. 16 Air Francen lentoturman uhria löydetty Yle Uutiset. 8.6.2009. Yleisradio (Yle). Viitattu 30.12.2021.
  12. Lennon 447 turma yhä mysteeri - konetta etsitään jälleen Iltalehti. Viitattu 26.11.2010. (suomeksi)
  13. Wreckage from Air France jet found in Atlantic 3. huhtikuuta 2011 kello 20:52 GMT. BBC. Viitattu 4. huhtikuuta 2011. (englanniksi)
  14. Philippe Naughton, Charles Bremmer: All 228 on board Air France jet feared dead after it drops off radar Times Online. 1.6.2009. Viitattu 1.6.2009. (englanniksi)
  15. French plane lost in ocean storm BBC.
  16. 'F***, we're dead!': Pilot's cry as Air France jet plunged into Atlantic as final moments of doomed Flight 447 and its two sleeping pilots are revealed Daily Mail. Viitattu 7.6.2018.
  17. Captain of Air France Flight 447 was son of pilot Deseret News. Viitattu 7.6.2018.
  18. Flight Air France 447 Rio de Janeiro - Paris-Charles de Gaulle - List of Passengers Air France. Arkistoitu 22.7.2010. Viitattu 1.6.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Air Francen lento 447.