Air Force One (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Air Force One
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Wolfgang Petersen
Käsikirjoittaja Andrew W. Marlowe
Tuottaja Wolfgang Petersen
David V. Lester
Marc Abraham
Thomas A. Bliss
Peter Kohn
Mary Montiforte
Armyan Bernstein
Gail Katz
Jonathan Shestack
Kuvaaja Michael Ballhaus
Leikkaaja Richard Francis-Bruce
Pääosat Harrison Ford
Gary Oldman
Glenn Close
Wendy Crewson Liesel Matthews
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Columbia Pictures
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 25. heinäkuuta 1997
Suomen lippu 24. lokakuuta 1997
Kesto 124 min
Alkuperäiskieli englanti, venäjä
Budjetti 85 000 000 $
Tuotto 315 156 409 $ [1]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Air Force One on yhdysvaltalainen toimintaelokuva, jonka ensi-ilta oli Yhdysvalloissa 25. heinäkuuta 1997 ja Suomessa 24. lokakuuta 1997. Elokuvan on ohjannut Wolfgang Petersen, ja sen pääosia näyttelevät Harrison Ford, Gary Oldman ja Glenn Close. Elokuva oli Oscar-ehdokkaana parhaan leikkauksen ja äänitehosteiden palkinnosta, mutta se menetti molemmat ehdokkuudet Titanicille.

Air Force One kertoo kuvitteellisesta Yhdysvaltain presidentistä James Marshallista, jonka matkustajalentokone Air Force One joutuu terroristien kaappaamaksi. Presidentti joutuu pelastamaan terroristien panttivangit lentokoneesta, mukaan lukien Valkoisen talon virkailijoita ja oman perheensä. Elokuvassa seurataan myös varapresidentti Kathleen Bennettin ja muun kabinetin yrityksiä neuvotella terroristien kanssa. Elokuvassa esitellään katsojalle Air Force Onen piirteitä, kuten sisätiloja ja turvatoimia, mutta osa niistä on liioiteltuja; Air Force Onessa ei esimerkiksi oikeasti ole pakokapselia presidentille.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Yhdysvaltalaiset ja venäläiset kaappaavat kommandoiskulla Kazakstanin diktaattoriksi julistautuneen kenraali Ivan Radekin, joka suljetaan venäläiseen vankilaan. Menestyksekkään operaation jälkeen Yhdysvaltain presidentti James Marshall matkustaa Venäjän presidentti Petrovin vieraaksi Moskovaan ja julistaa puheessaan, että Yhdysvallat ei enää neuvottele terroristien kanssa. Puheen jälkeen presidentti aikoo palata Air Force Onen kyydissä Yhdysvaltoihin, mutta koneeseen nousee myös joukko uutisryhmän jäseniksi naamioituneita terroristeja, joita johtaa kiihkomielinen Egor Korshunov. Kun lentokone on Saksan ilmatilassa, terroristien kanssa liittoutunut salaisen palvelun agentti Gibbs avaa koneen asevaraston terroristeille. Saamillaan käsiaseilla nämä tappavat suurimman osan presidentin henkivartijoista. Salaisen palvelun agentit vievät presidentin lentokoneen ruumassa olevaan pakokapseliin, ja lentäjät laskeutuvat Yhdysvaltain ilmavoimille kuuluvaan Ramsteinin lentotukikohtaan. Terroristit kuitenkin murtautuvat ohjaamoon, ampuvat lentäjät ja ohjaavat Air Force Onen nousuun kiitotieltä. Vaikka presidentti näyttää paenneen täpärästi, terroristit saavat panttivangeiksi 50 ihmistä, mukaan lukien presidentin vaimon Gracen ja tyttären Alicen sekä joukon tämän neuvonantajia.

Washingtonissa varapresidentti Kathleen Bennett, puolustusministeri Walter Dean ja armeijan johtajat kokoontuvat Valkoisessa talossa ja yrittävät saada tilanteen haltuunsa. Korshunov vaatii Radekin vapauttamista, jotta tämä palauttaisi Venäjän mahdin ja järjestyksen kapitalistisen rappion tilalle, ja hän uhkaa tappaa yhden panttivangin puolen tunnin välein kunnes vaatimukseen suostutaan. Bennett soittaa Venäjän presidentti Petroville, mutta tämä kieltäytyy vapauttamasta kansanmurhasta tuomittua Radekia, joka voisi kaapata vallan Venäjällä. Tyytymätön Korshunov toteuttaa uhkauksensa ampumalla presidentin turvallisuusneuvonantaja Jack Dohertyn. Bennetille ja kabinetille ilmoitetaan, että Air Force Onesta laukaistu pakokapseli on paikannettu, mutta presidentti Marshall ei ollut sen sisällä. Todellisuudessa Marshall on piiloutunut Air Force Onen rahtiruumaan, koska Vietnamin sodan veteraanina hän aikoo pelastaa itse perheensä ja muut panttivangit. Ruumassa Marshall tappaa yhden terroristeista, mutta muut terroristit havaitsevat hänen läsnäolonsa. Korshunov ilmoittaa koneen keskusradiossa teloittavansa yhden panttivangeista, ellei ruumassa piileskelevä "agentti" antautui heille. Marshall ei antaudu, jolloin Korshunov ampuu hänen lehdistöpäällikkönsä.

Marshall onnistuu soittamaan satelliittipuhelimella valkoiseen taloon ja saamiensa neuvojen avulla hän aiheuttaa polttoainevuodon. Polttoaineen ehtyessä terroristit vaativat apuun amerikkalaisen KC-10 Extender -ilmatankkauslentokoneen, mutta ilmatankkauksen aikana presidentti Marshall vapauttaa panttivangit ja suurin osa onnistuu pakenemaan koneesta laskuvarjoilla. Marshall itse ei suostu lähtemään, sillä hänen perheensä on yhä Korshunovin käsissä, joten terroristit saavat vangittua presidentin. Lisäksi koneeseen jäävät vielä vankeina majuri Joe Caldwell, kansliapäällikkö Lloyd Shepard sekä agentti Gibbs, jonka petos ei ole paljastunut muille. Korshunov kertoo ampuvansa Gracen ja Alicen, ellei presidentti soita puhelimella Petroville ja vaadi Radekin vapauttamista. Washingtonissa Yhdysvaltain terrorismin vastaisen poltiikan murtumista pelkäävä Dean suostuttelee Bennettiä allekirjoittamaan asiakirjan, jolla presidentin valta siirtyisi varapresidentille, mutta Bennett epäröi ja kieltäytyy allekirjoittamasta. Pakon edessä Marshall soittaa Petroville, joka vastentahtoisesti antaa määräyksen Radekin vapauttamisesta. Air Force One saapuu Kazakstanin ilmatilaan ja Korshunov paljastaa Marshallille, ettei aiokaan vapauttaa arvokasta vankiaan vaan lypsää tämän avulla lisää etuja maalleen. Terroristien juhliessa kenraali Radekin vapautumista Marshall onnistuu vapautumaan siteistään ja tappaa kaikki terroristit paitsi Korshunovin, joka pakenee Gracen kanssa. Korshunov pyrkii pakoon koneesta laskuvarjolla, mutta tappelun aikana presidentti onnistuu kietomaan köyden hänen kaulansa ympärille, jolloin Korshunov kuristuu varjonsa auetessa. Saatuaan koneen takaisin haltuunsa Marshall käskee peruuttamaan Radekin vapautuksen. Jo lähes vankilan portille saakka päässyt kenraali yrittää paeta kannattajiensa turvaan, jolloin vartijat ampuvat hänet.

Radekille uskollisen kazakstanilaisen lentotukikohdan komentaja lähettää MiG-29-suihkuhävittäjänsä ampumaan alas Air Force Onen, mutta Yhdysvaltain ilmavoimille kuuluvat F-15 Eaglet saapuvat puolustamaan presidentin konetta. MiG-hävittäjien hyökkäys torjutaan, mutta Air Force Onen peräsin vaurioituu siten, ettei koneella voi enää laskeutua. Lisäksi Korshunov ehti ennen kuolemaansa hävittää kaikki laskuvarjot. Yhdysvaltain ilmavoimat lähettää apuun C-130 Herculesin, joka Air Force Oneen sidotun kaapelin avulla siirtää Gracen, Alicen ja aiemmassa ammuskelussa haavoittuneen Shepardin turvaan. Polttoaineen loppuessa ja Air Force Onen moottorien sammuessa on aikaa enää yhden matkustajan pelastamiseen, jolloin Gibbs ampuu majuri Caldwellin ja yrittää riistää pelastusvaljaat presidentiltä. Nyrkkitappelun päätteeksi Marshall tarrautuu kaapeliin, joka irtoaa Air Force Onesta. Gibbs syöksyy lentokoneen kyydissä Kaspianmereen ja kaapelin päästä riipuva Marshall kiskotaan turvaan. Kaikki juhlivat presidentin pelastumista.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooliluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooli Näyttelijä
Presidentti James Marshall Harrison Ford
Evan Korshunov Gary Oldman
Varapresidentti Kathryn Bennett Glenn Close
Grace Marshall Wendy Crewson
Alice Marshall Liesel Matthews
Lloyd Shepherd Paul Guilfoyle
Majuri Caldwell William H. Macy
Walter Dean Dean Stockwell
Jack Doherty Tom Everett
Kenraali Ivan Radek Jürgen Prochnow
Eversti Axelrod Michael Ray Miller
Andrei Kolchak Elya Baskin
Sergei Lenski Levani Outchaneichvili
Igor Nevsky David Vadim
Boris Bazylev Andrew Divoff
Vladimir Krasin Ilia Volokh
Majuri Perkins Chris Howell
Thomas Lee Spencer Garrett
Kenraali Northwood Bill Smitrovich

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Air Force One Box Office Mojo. Viitattu 24.11.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]