Aino-Maija Tikkanen
Aino-Maija Tikkanen (oik. Kinnunen;[1] (2. marraskuuta 1927 Turku – 3. maaliskuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja lausuntataiteilija.[2]
Tikkanen syntyi Turussa ja muutti Helsinkiin kouluiässä.lähde? Hänen isänsä oli Uusi Aura -lehden päätoimittaja Eino Tikkanen. Tikkasen teatteriura alkoi Intimiteatterissa, jossa hän oli 1952–1956. Sieltä hän siirtyi Tampereen Työväen Teatteriin vuosiksi 1956–1961 ja toimi sen jälkeen Suomen teatterikoulun puheilmaisun opettajana 1962–1971.[3] Tikkasen elokuvaura alkoi 1950-luvulla elokuvissa Olemme kaikki syyllisiä ja Morsiusseppele. Hän piti kuitenkin enemmän teatterista, ja vuosien varrella hän lopetti elokuvien teon lähes kokonaanlähde?.
Tikkaselle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1983. Hän oli taiteilijaprofessori vuosina 1985–1990.[2]
Tikkanen oli naimisissa estetiikan professorin Aarne Kinnusen kanssa, ja heillä oli kolme lasta.[2] Helsingin Sanomien päätoimittaja Heikki Tikkanen oli Aino-Maija Tikkasen veli.
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olemme kaikki syyllisiä (1954)
- Morsiusseppele (1954)
- Villi Pohjola (1955)
- Viettelysten tie (1955)
- Sokeri pohjalla (1955)
- Onnen saari (1955)
- Evakko (1956)
- Elokuu (1956)
- Ei enää eilispäivää (1956)
- Onneksi on rahaa (1970)
- Pääsiäinen (1976)
- Sininen imettäjä (1985)
- Anna Linnean hiukset (1988)
- Onnenseitti (1996)
- Lotta Björk (1996)
- Äideistä parhain (2005)
- Kotikatu (2005, 2006)
- Jäät (2010)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Aino-Maija Tikkanen Elonetissä.
- ↑ a b c Näyttelijä Aino-Maija Tikkanen on kuollut 3.3.2014. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 6.3.2014. Viitattu 18.9.2017.
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 993. Projekt Runeberg.
| ||||||||||||||||||
