Aikamerkki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aikamerkki on kellojen tarkistamiseen käytettävä signaali, joka ilmaisee oikean kellonajan. Aikamerkkejä on annettu eri tekniikoilla, esimerkiksi pudottamalla korkeasta tornista kauas näkyvä aikapallo määrätyllä kellonlyömällä. Nykyään aikamerkkejä lähetetään erityisesti radion välityksellä.

Nämä automaattiset signaalikellot synkronoitiin lennättimen avulla vuonna 1905 ennen radion laajamittaista käyttöä

Kuuluvat ja näkyvät aikamerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimpiin julkisia aikamerkkejä antaviin laitteisiin kuuluvat tunneittain lyövät kellot. Ne ovat vain sen verran tarkkoja kuin kellon koneisto salli, mutta ovat suuresti tarkentuneet sen jälkeen kun ensimmäiset sellaiset rakennettiin 1300-luvulla. Vielä 1900-luvun alussa julkiselle paikalle sijoitetut kellot kuten esimerkiksi Big Ben olivat lähes ainoita yleisön käytettävissä olevia aikamerkkien antolaitteita.

Kun merenkulkua varten tarvittiin tarkempia aikamerkkejä, niitä alettiin antaa erilaisilla näkyvillä tai kuuluvilla laitteilla, jotta merenkulkijat voisivat tarkistaa kronometrinsa. Tällaisia aika­merkki­laitteita otettiin käytössä monissa satamakaupungeissa.

Joissakin satamakaupungeissa aikamerkki annettiin määräajoin tykin­laukauksella. Näin tehdään vielä nykyäänkin Vancouverissa, Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa joka ilta klo 21 sekä muun muassa Kapkaupungissa, Santiago de Chilessä ja Citadelle of Quebecissä keskipäivällä klo 12. Kello 13 on tykinlaukaus ammuttu Liverpoolissa[1], Skotlannin Edinburghissa[2] ja Australian Perthissä. Myös Helsingissä annettiin vuodesta 1868 lähtien aikamerkki Katajanokalla ammutulla tykinlaukauksella päivittäin klo 12, mutta siitä luovuttiin 1900-luvun alussa, kun kallio, jolle tykki oli sijoitettu, räjäytettiin rakennustöiden tieltä.[3]

Greenwichin observatorio ja sen aikapallo (oikealla)

Koska valon nopeus on paljon suurempi kuin äänen, näkyvät merkit olivat tarkempia kuin äänimerkit, joskin äänimerkit olivat paremmin havaittavissa silloin, kun näkyvyys oli huono. Aikapallon keksi amiraali Robert Wauchope ja ensimmäinen sellainen pystytettiin Englannin Portsmouthiin vuonna 1829. [4] Vuonna 1833 sellainen asennettiin Greenwichin kuninkaalliseen observatorioon, jossa aikapallo on siitä lähtien laskettu alas klo 13 joka päivä.[5] Yhdysvalloissa ensimmäinen aikapallo otettiin käyttöön vuonna 1845.[4] Tästä aikamerkkien antotavasta on saanut alkunsa myös New Yorkin Times Squarella noudatettu tapa, jonka mukaan aikapallo lasketaan alas joka vuosi keskiyöllä uuden­vuoden­yönä.

Helsingin tähtitornista alettiin 1800-luvun lopulla antaa aikamerkin päivittäin klo 12 laskemalla lipputankon huippuun sijoitettu musta "hattu" alas. Merkki oli käytössä toiseen maailmansotaan saakka, vaikka alkujaan sen kanssasaman­aikaisesti ammutusta tykin­laukauksesta oli luovuttu jo kauan aikaisemmin.[6][7]

Sähköiset aikamerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähköisen lennättimen keksiminen 1800-luvulla teki observatorioille mahdolliseksi lähettää aikamerkki keskitetysti pitkänkin matkan päähän. Tämän teki toisaalta tarpeelliseksi rautateiden rakentaminen, sillä niiden aikatauluissa oli käytettävä samaa aikaa laajalla alueella.[7] Nykyään aikamerkkejä lähetetään varsinkin radioteitse. On olemassa erityisiä aikamerkkiasemia, jotka tekevät mahdolliseksi synkronoida kellot automaattisesti, ja myös monet yleisradioasemat lähettävät määräajoin aikamerkkejä. Täsmällisiä aikamerkkejä saadaan suureen osaan maailmaa myös GPS-navigaatiojärjestelmän radiosignaaleista.

Sandford Fleming ehdotti yhtenäisen maailmanajan käyttöönottoa. Royal Canadian Instituten kokouksessa 8. helmikuuta 1879 hän ehdotti, että sen perustaksi otettaisiin Greenwichin antipodin kautta kulkeva meridiaani (180° itäistä tai läntistä pituutta). Hän oletti, että paikallisesti käytettäisiin standardoitujen aikavyöhykkeiden mukaisia aikoja, mutta ne olisi määriteltävä yleisen maailmanajan mukaan.

Yhdysvalloissa aikavyöhykkeet otettiin käyttöön 18. marraskuuta 1883. Silloin United States Naval Observatory antoi lennättimellä aikamerkin hetkellä, jolloin Eastern Time oli oleva tasan 12, Central Time tasan 11, Mountain Time tasan 10 ja Pacific Time tasan 9.

Radion aikamerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikainen pienitaajuuksinen (LF) radiokello

Aikamerkkiasemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikamerkkien anto lennättimellä kävi vanhanaikaiseksi, kun käyttöön tuli ensin radio, myöhemmin lisäksi Internetin Network Time Protocol -palvelin sekä satelliittipaikannusjärjestelmien atomikellot. Vuodesta 1905 saakka on aikamerkkejä lähtetetty radioteitse.[8] Eri puolilla maailmaa on joukko erityisiä radioasemia, jotka lähettävät ainoastaan aikamerkkejä pääasiassa tieteellisiin tarkoituksiin.

Pitkillä aalloilla toimivien aikamerkkiasemien etuna on radioaaltojen hyvin ennustettava leviäminen, minkä vuoksi niiden aikamerkit on luotettavasti vastaanotettavissa. Lyhyillä aalloilla toimivat asemat voivat lähettää ohjelmaa laajemmalle alueelle pienellä tehonkulutuksella, mutta koska matka, jonka aalto etenee, vaihtelee, aikamerkin epätarkkuus on millisekuntien luokkaa.[9]

Aikamerkkiasemat lähettävät kelloajan sekä kuultavina aikamerkkeinä että konekielisenä aikakoodina, jota voivat käyttää hyväkseen radiokellot ja radio-ohjatut kellot.[9]

Myös Loran-C:n aikamerkkejä voidaan käyttää myös radiokellojen synkronointiin.

Aikamerkkiasemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

lyhyillä aalloilla
pitkillä aalloilla
satelliittipaikannusjärjestelmät
käytöstä poistettuja

Yleisradioasemien aikamerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun radiovastaanottimet yleistyivät, yleisradioasemat alkoivat muun ohjelman ohella lähettää myös aikamerkkejä, joiden avulla kuuntelijat voivat tarkastaa kellonsa. BBC alkoi lähettää Greenwichistä saadun aikamerkin säännöllisesti vuonna 1922.[8]

Radion aikamerkki Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisradio lähettää Radio Suomen verkossa tasatunnein aikamerkin, joka koostuu kuudesta 1 kilohertsin taajuisena äänenä kuuluvasta pulssista. Aikamerkki alkaa viisi sekuntia ennen tasatuntia (esimerkiksi 11:59:55), jolloin 100 millisekunnin pituiset pulssit soivat tasasekunnein. Viimeisenä (esimerkiksi 12:00:00) soi 500 millisekunnin pituinen pulssi, jonka nouseva reuna ilmaisee tunnin alkamisen.

Aikamerkki lähetetään Pasilan linkkitornista Helsingistä. Signaalin saavuttaessa esimerkiksi Lapissa sijaitsevan vastaanottimen on useita millisekunteja jo kulunut.

Yleisradio on lähettänyt aikamerkkejä toimintansa aloittamisesta saakka 1926. Aluksi aika­merkki annettiin triangelilla, vuodesta 1934 lähtien gongilla. Kesästä 1963 lähtien se koostui kuudesta piippauksesta ja gongin äänestä. Myöhemmin otettiin käyttöön viidestä lyhyestä ja yhdestä pitkästä piippauksesta koostunut aika­merkki, joka on edelleen käytössä.[10]

Yleisradion alku­aikoina aika­merkki annettiin vain kaksi kertaa päivässä, myöhemmin aina ennen radiouutisia. Vuonna 1978 se alettiin antaa joka tasa­tunti sekä lisäksi uutisten edellä klo 11.30, 12.30, 17.30, ei kuitenkaan esimerkiksi kesken radioitavan jumalan­palveluksen tai sinfonia­konsertin.[10]

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Time signal

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Time Ball and the One O'Clock Gun National Oceanographic Laboratory. Viitattu 21.10.2013.
  2. The Time Ball on the Nelson Monument and One o-Clock Gun at Edinburgh Castle Viitattu 21.10.2013.
  3. Eino E. Suolahti: Helsingin neljä vuosisataa, s. 253. Otava, 1972.
  4. a b Aubin, David The Heavens on Earth: Observatories and Astronomy in Nineteenth-Century Science and Culture p.164. Duke University Press, 2010
  5. Greenwich Time Ball
  6. Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhvelista punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 301. Helsingin sanomat, 1998. ISBN 951-9134-69-7.
  7. a b Heikki Oja: Aikakirja, s. 81-83. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 951-1-16334-5. Teoksen verkkoversio.
  8. a b R. W. Burns, Communications: an international history of the formative years, IET, 2004 ISBN 0863413277 page 121
  9. a b Dennis D. McCarthy, P. Kenneth Seidelmann Time: From Earth Rotation to Atomic Physics,Wiley-VCH, 2009 ISBN 352740780, page 256
  10. a b Yleisradion aikamerkki Yleisradio. Viitattu 18.8.2010.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]