Aidaskääpä
| Aidaskääpä | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Gloeophyllum sepiarium (Wulfen) P. Karst. [1] |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
Aidaskääpä (Gloeophyllum sepiarium) on erikoistunut kuolleen havupuun lahottamiseen. Se esiintyy maassa makaavilla rungoilla, hakkuualueilla kannoilla ja ylivuotisessa puutavarassa sekä aidantolpilla, seinähirsissä ja kyllästämättömissä pylväissä. Kääpä on 3–10 cm leveä. Kasvaa yleensä ryhminä aiheuttaen ruskolahoa.
Aidaskääpä kestää pitkäaikaista kuivuutta ja kuumuutta. Kuivassa sen kasvu pysähtyy, mutta jatkuu kun materiaali kostuu jälleen.[2] Aidaskäävän yläpinta on punaruskeavyöhykkeinen. Alapuolelta kellanoranssi, joka ruskenee vanhemmiten. Se on muodostunut epäsäännöllisistä pilleistä tai heltoista. Ohut maltokerros on ruskea ja sitkeä. Vanhoissa amerikkalaisissa sienikirjoissa kerrotaan aidaskäävän lahottavan autoja. Aikana, jolloin maatilojen kulkuneuvojen rungot tehtiin vanerista. [3]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 16.8.2008
- ↑ Lahottajasienet, bakteerit ja mikrobit (ppt) Länsirannikon rakennusklinikka.
- ↑ Salo P., Niemelä T., Salo U., Suomen sieniopas, Kasvimuseo & WSOY 2006, 512 s.
