Ahmattiankeriaat
| Ahmattiankeriaat | |
|---|---|
 Ahmattiankerias (Saccopharynx ampullaceus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahmattiankeriaskalat Saccopharyngiformes |
| Heimo: |
Ahmattiankeriaat Saccopharyngidae Bleeker, 1859 |
| Katso myös | |
|
|
|
Ahmattiankeriaat (Saccopharyngidae) on valtamerisen syvissä vesissä tavattava ahmattiankeriaskaloihin kuuluva heimo.
Lajit ja anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ahmattiankeriaisiin kuuluu noin 10 lajia yhdessä suvussa. Lajeja ovat muun muassa ahmattiankerias (Saccopharynx ampullaceus) ja siima-ahmattiankerias (Saccopharynx schmidti). Lajit voivat saavuttaa jopa kahden metrin pituuden, josta pitkän ja ohuen siimamaisen pyrstön osuus on suuri. Pyrstön päässä voi olla myös luminoivia elimiä. Pää ahmattiankeriaslajeilla on suurikokoinen ja kita ulottuu hyvin pitkälle pienten silmien taakse. Suussa on kolme tai neljä riviä teräviä kaartuvia hampaita. Koiraiden hajuaistielimet ovat hyvin kehittyneet ja ruuansulatuselimet ovat alkeelliset.[1][2][3]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ahmattiankeriaiden heimoon kuuluvia lajeja tavataan Atlantin, Intian valtameren ja Tyynenmeren alueilta. Ne elävät syvissä vesissä 1 000–3 000 metrin syvyydessä merenpinnasta. Niiden ravintoa ovat pääasiassa kalat ja ne voivat syödä hyvin kookkaitakin saaliita suuren kitansa ja venyvän vatsalaukkunsa ansiosta.[1][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Family Saccopharyngidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 30.7.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Joseph S. Nelson: Fishes of the world, s. 125. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.07.2011). (englanniksi)
- ↑ a b Order Saccopharyngiformes cyematidae, Bobtail eels (pdf) Food and Agriculture Organization of the United Nations – FAO. Viitattu 30.7.2011. (englanniksi)
|