Afrikanmerikarhu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Afrikanmerikarhu
Arctocephalus pusillus 2.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Alalahko: Caniformia
Heimo: Korvahylkeet Otariidae
Suku: Arctocephalus
Laji: pusillus
Kaksiosainen nimi
Arctocephalus pusillus
(Schreber, 1775)
Levinneisyyskartta
Levinneisyys, tummansininen: lisääntyvät yhteiskunnat, vaaleansininen: ei-lisääntyviä yksilöitä
Levinneisyys, tummansininen: lisääntyvät yhteiskunnat, vaaleansininen: ei-lisääntyviä yksilöitä
Alalajit [2]
  • A. p. pusillus
  • A. p. doriferus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Afrikanmerikarhu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Afrikanmerikarhu Commonsissa

Afrikanmerikarhu (Arctocephalus pusillus) on eteläisellä pallonpuoliskolla elävä korvahyljelaji, suurin merikarhuista.[3] Se käsittää kaksi maantieteellistä alalajia, jotka ovat ulkonäöltään, käyttäytymiseltään ja geeneiltään lähes identtiset:[1]

Sukupuolet ovat hyvin eri kokoiset. Urokset kasvavat 230 cm pitkiksi, naaraat 180-senttisiksi.[3] Muiden korvahylkeiden tavoin laji elää yhdyskunnassa, joissa urokset hallitsevat suuria haaremeita.[1]

Afrikanmerikarhu on vedessä peloton ja ystävällisen oloinen eläin, joka usein hakeutuu sukeltajien seuraan. Maalla ne ovat kömpelömpiä ja arempia ja pakenevat ihmisen lähestyessä.

1900-luvun alussa laji oli lähellä sukupuuttoa. Populaatiot ovat elpyneet, ja nykyisin Afrikassa elää noin kaksi miljoonaa afrikanmerikarhua. Niitä metsästetään, mutta vain nuorten yksilöiden metsästys on sallittua. Australiassa metsästys on lopetettu vuonna 1923, ja kanta on kohonnut yli 90 000 yksilöön.[1]

Nisäkäsnimitoimikunnan ehdotus afrikanmerkarhun uudeksi nimeksi on afrikanhylje.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Arctocephalus pusillus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Arctocephalus pusillus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 19.6.2011. (englanniksi)
  3. a b c Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 251. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
  4. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus uusiksi nisäkkäiden nimiksi (2008). www.luomus.fi