Afrikan taistelut (ensimmäinen maailmansota)

Wikipedia
Ohjattu sivulta Afrikan ja Tyynenmeren taistelut (ensimmäinen maailmansota)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Afrikan taistelut
Osa ensimmäistä maailmansotaa
Tangan taistelu nykyisen Tansanian alueella marraskuussa 1914 oli brittien yritys ajaa saksalaiset Itä-Afrikasta ja sodan ensimmäinen suuri taistelu Afrikassa.
Tangan taistelu nykyisen Tansanian alueella marraskuussa 1914 oli brittien yritys ajaa saksalaiset Itä-Afrikasta ja sodan ensimmäinen suuri taistelu Afrikassa.
Päivämäärä:

elokuu 1914 – marraskuu 1918

Paikka:

Afrikka

Lopputulos:

Ympärysvaltojen voitto;
Itä-Afrikassa Saksan taktinen voitto

Aluemuutokset:

Saksan siirtomaista tuli Kansainliiton mandaattialueita.

Osapuolet

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Ranskan lippu Ranska
Belgian lippu Belgia
Portugalin lippu Portugali
Italia

Saksan keisarikunnan lippu Saksan keisarikunta
Osmanien valtakunnan lippu. Osmanien valtakunta

Komentajat

Reginald Wingate
Jan Smuts

Heinrich Schnee
Paul von Lettow-Vorbeck

Afrikan taistelut ensimmäisessä maailmansodassa käytiin Saksan siirtomaista Kamerunissa, Togossa, Lounais-Afrikassa ja Saksan Itä-Afrikassa. Britit pyrkivät valtaamaan Saksan siirtomaat, jotka olivat sodan alussa 3. elokuuta 1914 varautumattomia sodankäyntiin ja kärsivät varustepulasta. Ainoastaan Saksan Itä-Afrikan joukkojen komentaja Paul von Lettow-Vorbeck kykeni jatkamaan sissisotaa sodan loppuun, vuoteen 1918 asti.

Saksan Itä-Afrikan taistelut ensimmäisessä maailmansodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian armeijan 10-paunainen vuoristotykki Itä-Afrikassa luultavasti Victoriajärven alueella

Suursodan alkaessa Saksan Itä-Afrikan kuvernööri Heinrich Schnee määräsi, ettei vihamielisiin toimiin ryhdyttäisi. Itä-Afrikan joukkojen komentaja everstiluutnantti Lettow-Vorbeck kokosi kuitenkin joukkonsa taisteluun.

Sotatoimet alkoivat elokuussa 1914. 15. elokuuta Saksan joukot tulittivat Belgian Kongon kyliä. 22. elokuuta Saksan sota-alue Tanganjikajärvellä avasi tulen Albertvillen satamaan. Syyskuussa saksalaiset tekivät sotaretkiä brittiläiseen Itä-Afrikkaan Keniaan ja Ugandaan. Lettow-Vorbek kokosi myös pienen laivaston Victoriajärvelle. Britit lähettivät tykkiveneitä rautatietä pitkin järvelle ottamaan sen haltuunsa sekä kaksi prikaatia Intian armeijan joukkoja, joilla he yrittivät maihinnousua Tangaan 2. marraskuuta 1914, mutta saksalaiset pysäyttivät joukot tarkalla tykkitulella, ja ne joutuivat vetäytymään kolmen päivän kuluttua.

Vuonna 1915 brittiläiset tykkiveneet ja kaksi Belgian alusta upottivat Tanganjikajärvellä partioineen Hedwig von Wissmanin. Saksalainen Graf von Götzen jäi kuitenkin hallitsemaan järveä, kunnes se upotettiin hyökkäyksessä Ujijiin. Kevyt risteilijä SMS Königsberg operoi Intian valtameren rannikolla, kunnes se upotettiin Rufijin suistoon heinäkuussa 1915 polttoaineen loppumisen vuoksi.

Horace Smith-Dorrien oli nimitetty brittien komentajaksi, mutta hän sai keuhkokuumeen Etelä-Afrikassa ja hänen tilalleen nimitettiin kenraali Jan Smuts. Smutsilla oli komennossaan noin 13 000 eteläafrikkalaista, mukaan lukien buureja, brittejä ja rhodesialaisia sekä 7000 intialaista ja afrikkalaista sotilasta. Myös Lettow-Vorbeck oli saanut lisäjoukkoja ja hänellä oli 3500 saksalaista ja 1200 askaria. Smuts aloitti hyökkäyksen maaliskuussa 1916 ja eteni pääosin pohjoisesta Keniasta päin, samaan aikaan kun merkittävä Force Publiquen joukko eteni Belgian Kongosta kahdessa kolonnassa Victoriajärven yli ja Rift Valleyhin. Toinen joukko eteni Nyasajärven yli lounaasta. Kukaan ei saavuttanut Lettow-Vorbeckia ja kaikki kärsivät hirvittävästi trooppisista taudeista. Saksalaiset perääntyivät suurempien joukkojen edeltä ja syyskuuhun 1916 mennessä Saksan rautatie Dar es Salaamista Ujijiin oli brittien hallinnassa. Belgian joukot kenraali Tombeurin komennossa valtasivat Saksan Itä-Afrikan pääkaupungin Taboran.

Kun Lettow-Vorbeck oli saarrettu siirtomaan eteläosaan, Smuts alkoi korvata joukkojaan afrikkalaisilla ja lähti tammikuussa 1917 Isoon-Britanniaan liittyäkseen sotahallitukseen. Yritykset päättää Lettow-Vorbeckin vastarinta epäonnistuivat. Kenraali Hoskins hyökkäsi heinäkuussa 1917. Lettow-Vorbeckin joukot oli jaettu kolmeen ryhmään, joita kaksi pakeni, mutta Tafelin johtamat 5000 miestä joutuivat antautumaan. Saksalaiset saivat sidottua suuria määriä brittijoukkoja. Mahiwan taistelussa lokakuussa 1917 he menettivät sata miestä ja britit 1 600.

Lettow-Vorbeckin antautuminen.

Marraskuussa 1917 Lettow-Vorbeck päätti ylittää rajan Portugalin Mosambikiin, jossa varuskuntia valtaamalla yritettiin saada täydennyksiä. Joukot marssivat Mosambikissa yhdeksän kuukautta. Tämän jälkeen armeija ylitti rajan Pohjois-Rhodesiaan. Kaksi päivää rauhanteon jälkeen, 13. marraskuuta 1918, Saksan armeija poltti brittien evakuoiman Kasaman kaupungin. Seuraavana päivänä Lettow-Vorbeck sai sähkeen aselevon solmimisesta ja marssi Abercorniin, jossa antautui 23. marraskuuta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.